Ruotsalaisen historioitsija ja journalisti Herman Lindqvistin teos Villit Vaasat käsittelee 1500 -luvulla Ruotsissa valtaan nousseen Kustaa Vaasan ja hänen jälkeläistensä vaiheita kuningatar Kristiinaan saakka. Suku hallitsi Ruotsia 131 vuotta.
Ruotsin kuninkaaksi kruunattiin 11. tammikuuta 1523 Kustaa Eerikinpoika Vaasa. Kruunajaisten valateksti järkytti aatelistoa ja kirkkoa, koska siinä ei lainkaan mainittu niiden perinteisesti nauttimia privilegioita.
Oppositioliike oli siis luotu ja kapinoita syttyi tiheään. Niistä vaarallisin oli vuonna 1542 Smålannnissa syttynyt Nils Dacken johtama talonpoikaiskapina, joka levisi käytännössä sisällissodaksi. Lopulta kuninkaan joukot voittivat ja kapinallisia rangaistiin ankarasti, satoja taloja poltettiin ja yli 300 miestä teloitettiin.
Kapinan seurauksena Kustaa uudisti armeijaansa ja rakennutti useita linnoituksia. Noin 20 vuodessa maa oli täydellisesti Kustaan hallussa ja hän muutti Ruotsin perinnölliseksi kuningaskunnaksi 1540 -luvulla. Samoin luotiin valtionkirkko ja kruunun haltuun siirrettiin valtaosa kirkkojen omaisuudesta.
Vuonna 1555 Vaasa saapui Suomeen ja vietti siellä lähes vuoden, pisimpään kuin kukaan Ruotsin kuninkaista. Matkan syy oli Venäjän hallitsija Iivana Julmaa vastaan käyty sota. Kustaan poika Juhana oli nimitetty Suomen herttuaksi. Hänen aikanaan Turku alkoi kukoistaa. Juhana myös loi herttuakuntaansa oman hallintolaitoksensa, joka oli pienoiskuva Tukholman keskushallinnosta.
Kustaa kuoli vuonna 1560 ja hänen jälkeensä valtaistuimelle nousi hänen vanhin poikansa Eerik, jonka hallitsijanimi oli Eerik XIV. Hän oli ensimmäinen Ruotsin kuningas, joka otti järjestysnumeron.
Veljesriitoja
Veljesten välit kiristyivät Juhana -herttuan avioiduttua Puolan kuninkaan sisaren kanssa, mikä raivostutti Eerikin. Hän kutsui kokoon valtiopäivät ja Juhana tuomittiin kesäkuussa 1562 kuolemaan maanpetoksesta. Samalla Suomeen lähetettiin joukkoja vangitsemaan Juhana. Hän pyysi apuvoimia Puolasta, mutta vastaus oli kielteinen. Juhana vaimoineen sijoitettiin Gripsholman linnaan vankeuteen, siellä pariskunta sai kolme lasta. Henkisesti Juhanan rasitteena oli kuolemantuomio, joka voitiin laittaa toimeen milloin tahansa.
Pelastukseksi tuli Eerikin mielenterveyden romahtaminen ja aateliston kapinan seurauksena Juhanasta tuli vuonna 1568 kuningas, hallitsijanimeltään Juhana III. Uutta kuningasta häiritsivät ulkopoliittisten ongelmien ja sotien lisäksi useat sukuun liittyvät ongelmat. Entisellä kuninkaalla oli yhä kannattajia ja pikkuveli Kaarle -herttua alkoi käydä yhä hankalammaksi. Eerik -veljen tilanne selvitettiin helmikuussa 1577, jolloin hänet myrkytettiin vankisellissään.
Juhana III kuoli vuonna 1592 ja vallanperimys aiheutti jälleen Vaasa -suvussa ristiriitoja. Juhanan poika Sigismund oli valittu Puolan kuninkaaksi vuonna 1587 ja hänet kruunattiin myös Ruotsin hallitsijaksi vuonna 1594. Kaarle teki kuitenkin parhaansa viedäkseen vallan veljenpojaltaan Ruotsissa ja työtä helpotti Sigismundin asettuminen Puolaan.
Seurauksena oli valtataistelu, joka ulottui myös Suomeen. Lopputuloksena Kaarlesta tuli Ruotsin kuningas vuonna 1599, hallitsijanimenään Kaarle IX.
Kaarle IX kuoli vuonna 1611 ja hänen poikansa Kustaa II Aadolf nousi vain 16 -vuotiaana valtaistuimelle. Häntä luonnehdittiin tyypilliseksi sukunsa edustajaksi: kiivaaksi, helposti suuttuvaksi ja pitkävihaiseksi.
Kuningas vei Ruotsin mukaan 30 -vuotiseen sotaan. Sotaväkeä uudistettiin ja jonkin aikaa Ruotsin armeija oli Euroopan tehokkain. Suomalaiset ”hakkapeliitat” loivat mainetta useissa taisteluissa.
Oman tien kulkija
Kuningattareksi noussut Kristiina oli kuusivuotias, kun hänen isänsä kaatui vuonna 1632 Lützenin taistelussa. Isänsä toiveen mukaisesti hän sai prinssin kasvatuksen ja tämä todellakin näkyi. Tullessaan täysi-ikäiseksi 12 vuotta myöhemmin Kristiinasta tuli hallitseva kuningatar.
Ulkomaiden suurlähettiläätkin panivat merkille kuningattaren epätavallisen pukeutumisen ja miesmäisen käyttäytymisen. Kristiinasta on kirjoitettu elämäkertoja, näytelmiä ja tehty elokuvia enemmän kuin kenestäkään muusta Ruotsin hallitsijasta.
Kristiinan hallintokaudella vuonna 1648 allekirjoitettiin Ruotsin historian tärkein rauhansopimus Westfalenissa. Ruotsi oli voittajien puolella ja se sai alueita Saksasta sekä runsaat korvaukset sotasaaliista puhumattakaan.
Monien yllätykseksi Kristiina luopui kruunustaan vuonna 1654 ja siirtyi Roomaan. Teolle on etsitty selitystä vuosisatoja ja Lindqvistin kirjassakin esitetään useita teorioita. Joka tapauksessa Kristiina oli viimeinen Vaasa -suvun hallitsija Ruotsissa. Hän kuoli 62 -vuotiaana ja oli ensimmäinen nainen, joka sai hautapaikan Pietarinkirkosta.
Suku elää
Vaasa-suvun hallintokausi jatkui vielä Puolassa vuoteen 1668, jolloin Kustaa Vaasan pojanpojan poika Juhana Kasimir luopui kruunustaan.
Lindqvist toteaa, että yleensä Vaasa -suvun tyttäret avioituivat saksalaisten ruhtinaiden kanssa ja sitä kautta suvun edustajia on nykyisin lähes kaikissa Euroopan hoveissa. Tuhannet ruotsalaiset voivat kiistatta sanoa olevansa sukua Kustaa Vaasalle. Ensimmäiset ei-kuninkaalliset sukusiteet syntyivät, kun Vaasan veljesten rakastajattarien tyttäret avioituivat ruotsalaisten aatelismiesten kanssa.
Herman Lindqvist: Villit Vaasat. Suomentanut Heikki Eskelinen. WSOY. 465 sivua.
JARKKO KEMPPI