Virallisen Suomen haluttomuus Karjalan palauttamisen neuvotteluihin on tullut jälleen esille tohtori Jukka Seppisen uutuuskirjassa Kun presidentti Koivisto esti Karjalan palauttamisen (Minerva). Mauno Koiviston omien muistinpanojen ohella asian julkiset dokumentit ovat kuitenkin harvassa.
Kirjassa kerrotaan muistiosta, jonka mukaan Neuvostoliiton johtaja Mihail Gorbatshov totesi 25. lokakuuta 1989 kahdenvälisessä keskustelussa Mauno Koivistolle, että ”tulemme tutkimaan uusia ja mielenkiintoisia näköaloja avaavana alueena myös Leningradin, Murmanskin ja Baltian alueita sekä Karjalaa. Tässä suhteessa kaikki kortit ovat meidän naapuriemme, erityisesti suomalaisten käsissä”.
Suomi ei tunnetusti tarttunut tällaisiin ”kaikkiin kortteihin”.
Eduskunnassa kokoomuksen kansanedustaja Maunu Kohijoki kysyi 15. lokakuuta 1991 kirjallisessa kysymyksessä ”aikooko Hallitus omalta osaltaan ryhtyä toimenpiteisiin neuvottelujen aikaansaamiseksi Neuvostoliiton kanssa sen hallussa olevien Karjalan, Sallan sekä Petsamon alueiden palauttamiseksi Suomelle, jolloin etupiirijaosta elokuussa 1939 Stalinin johtaman Neuvostoliiton sekä Hitlerin johtaman Saksan kesken tehdyn sopimuksen seurauksena syntyneitä vääryyksiä voitaisiin korjata?”.
Silloinen ulkoministeri Paavo Väyrynen vastasi näin:
– Suomi on liittoutuneiden valtioiden kanssa vuonna 1947 solmitussa Pariisin rauhansopimuksessa hyväksynyt Karjalan, Petsamon ja eräiden muiden alueiden luovuttamisen Neuvostoliitolle. Suomi on myös yhdessä muiden ETYK-maiden kanssa sitoutunut pidättymään aluevaatimusten esittämisestä toisille valtioille. Suomella ei ole aikomuksia esittää vaatimuksia, jotka koskevat Neuvostoliiton oikeutta luovutettuihin alueisiin. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä mahdollisuutta, että näistä alueista tai niiden käyttämisestä voitaisiin tulevaisuudessa neuvotella uudelta pohjalta, mikäli naapurimaallamme on siihen valmius. Todettakoon, että ETYKin päätösasiakirjan mukaan rajoja voidaan muuttaa kansainvälisen oikeuden mukaisesti rauhanomaisin keinoin ja sopimusteitse.
Kirjallisessa kysymyksessä ei siis kysytty Neuvostoliiton halukkuudesta neuvotteluihin. Ulkoministeri Väyrynen kiersi asian vastauksessaan toteamalla vain ”mikäli naapurimaallamme on siihen valmius”.