Venäjän Ukrainassa käymässä sodassa on nähty kaikki aikaisemmin käytyjen kaupunkitaistelujen piirteet ja haasteet, kuten se, että kaupunkiympäristö rajoittaa sodan kummankin osapuolen toimintaa. Rakennettu ympäristö määrittää käyttökelpoisen aseistuksen ja kaluston, edellyttää hajautettua johtamista ja aiheuttaa tappioita.
Ympäristön aiheuttamasta epävarmuudesta huolimatta johtamisen pitää olla nopeaa, vaikka tilannekuvan hallinta on haastavaa. Sama koskee tehokasta tiedustelua, valvontaa ja kohdetiedustelua, maalinosoitusta sekä nopeaa logistiikkaa ja lääkintähuoltoa. Sodankäynti kaupungeissa edellyttää enemmän miesvoimaa ja toiminta enemmän stressinsietokykyä kuin muissa ympäristöissä.
Uusina piirteinä Ukrainassa on havaittu, että kaupunkialueille pääsy on osoittautunut vaikeaksi. Viimeisen parin vuosikymmenen aikana Yhdysvaltain operaatioissa Afganistanissa ja Irakissa ja jopa Azerbaidžanin operaatiossa Vuoristo-Karabahin Şuşassa syyskuussa 2020 kaupunkialueille eteneminen ei tuottanut ongelmia.
Venäjä sen sijaan on joutunut kamppailemaan rajusti pääsystä useimmille Ukrainan kaupunkialueille. He ovat kärsineet odottamattoman paljon tappioita ja joutuneet turvautumaan piiritystaktiikkaan kaupunki toisensa jälkeen.
Esimerkiksi Irakin Fallujassa huhtikuussa 2004, Mosulissa vuosina 2016–2017 ja Şuşassa taistelut käytiin pääasiassa maan pinnalla ja rakennuksissa, mutta Ukrainassa ulottuvuuksia on tullut lisää, kun taisteluja on käyty samanaikaisesti lisäksi ilmassa ja maan alla.
Ukrainan kaupungeissa on nähty laajempi kirjo erilaisia joukkoja ja parempia kykyjä kuin muissa viime vuosikymmenien kaupunkitaisteluissa. Venäjä on käyttänyt kaupunkisodankäynnissä vakinaisten joukkojensa lisäksi varusmiehiä, värvättyjä ukrainalaisia sekä palkkasotilaita, kuten Ryhmä Wagnerin joukkoja ja jopa syyrialaisia.
Venäjä ei myöskään ole juuri välittänyt siviilien hengestä tai infrastruktuurista, mikä on aiheuttanut valtavasti uhreja ja tuhoa. Kun aiemmissa kaupunkitaisteluissa käytettiin pääasiassa epäsäännöllistä taktiikkaa ja kevyttä aseistusta, tulevaisuuden kaupunkisodankäynneissä on oletettavissa, että jotkin sodan osapuolet saattavat Venäjän tapaan välittää hyvin vähän sodan säännöistä.
Ukrainan kaupunkitaisteluissa nähdään myös ensimmäistä kertaa, kuinka molemmat osapuolet käyvät voimakasta elektronista sotaa pyrkien häiritsemään vastustajan viestintää ja droonien käyttöä.
Sota Ukrainassa on osoittanut, että kaupunkitaistelut ovat saaneet keskeisen roolin aseellisessa konfliktissa, mikä saattaa aiheuttaa monella maalla muutoksia sotilaalliseen suunnitteluun, sotilasoppeihin ja -koulutukseen. Esimerkiksi Yhdysvaltain maavoimat ja merijalkaväki eivät harjoittele todellisissa kaupunkiympäristöissä, kuten esimerkiksi Suomen puolustusvoimat.