Suomen ympäristökeskus Syke seuraa ympäristön tilaa satelliittiteknologian avulla. Euroopan unionin ja Euroopan avaruusjärjestön Copernicus-ohjelmaan kuuluvat Sentinel-satelliitit lentävät Suomen yli päivittäin.
– Satelliittien havainnoista työstetyistä tosivärikuvista voi erottaa huikeita yksityiskohtia, levälauttojen ja laivojen lisäksi esimerkiksi myrskypäivien tyrskyjä ja aaltoja tai jään rakennetta ja laivojen siihen halkomia reittejä, kertoo SYKEn tutkija Sakari Väkevä tiedotteessa.
Satelliittikaukokartoitus perustuu maanpinnasta tai vedestä heijastuneen auringonvalon tai maan lähettämän lämpösäteilyn mittaamiseen. Syke kertoo, että satelliittien lentorata 500–1000 kilometrin korkeudella maasta on yhteensovitettu auringon liikkeiden kanssa siten, että ne ylittävät kuvaamansa alueen kaikkialla samaan vuorokaudenaikaan, yleensä noin keskipäivän tienoilla.
Syken järjestelmäsuunnittelijan Mikko Kervisen mukaan maastoerotuskyvyltään tarkimmat satelliitit ovat Sentinel-2A ja 2B, joiden pikselikoko pienimmän kuvayksikön koko maastossa on näkyvän valon alueella kymmenen metriä.
– Nämä satelliitit ylittävät saman maastonkohdan Suomessa kahden-kolmen päivän välein ja ne kykenevät havaitsemaan yhdellä ylilennolla noin 300 kilometriä leveän kaistaleen maan pinnasta. Yhdessä Sentinel-2-sarjan satelliitit kuvaavat päivittäin noin 30–60 prosenttia Itämeren alueesta. Sentinel-2:n vedenlaatuhavainnot julkaistaan 60 metrin maastoerotuskyvyssä, Kervinen kertoo.
Sentinel-satelliitteihin kuuluu myös keskitarkkoja 3A ja 3B -satelliitteja, joiden pikselikoko on maastossa 300 metriä. Ne voivat kuvata yhdellä ylilennolla yli 1 200 kilometriä leveän kaistaleen maan pinnasta. Kuvausalueet ovat osittain päällekkäiset, joten ne voivat kuvata koko Itämeren alueen joka päivä. Näissä satelliiteissa on myös maan lähettämää lämpösäteilyä mittaava laite, johon SYKEn Itämeren ja järvien pintalämpötila-aineistot perustuvat.
Muita Syken käyttämiä satelliitteja ovat muun muassa Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskuksen Landsat-8 ja NASAn Modis Terra, jota hyödynnetään järvien jääpeitteen ja lumipeitteen seurantaan.
Satelliittikuvia käsitellään Sodankylän kansallisessa satelliittidatakeskuksessa, jonka tärkeimmät suomalaiset käyttäjät ovat SYKE ja Ilmatieteen laitos. Keskus on osa Copernicus Sentinel -yhteistyöverkostoa, jonka ansiosta ensimmäiset havaintoaineistot saadaan Syken mukaan käyttöön yleensä jo muutamia tunteja satelliitin ylilennon jälkeen.
Keskuksessa on käytössä suurten satelliittiaineistojen prosessointiin tarkoitettu Calvalus-järjestelmä, joka laskee aamuöisin satelliittihavainnoista vedenlaatua kuvaavia suureita kuten sameutta, näkösyvyyttä, klorofyllipitoisuutta sekä humuksen pitoisuutta.
Aineistot päätyvät Syken TARKKA-palveluun yleensä kuvan ottoa seuraavan työpäivän aikana. Palvelussa esitetään yleisölle kaikilta satelliiteilta myös tosivärikuvat, joiden värimaailma jäljittelee ihmissilmän havaitsemia värejä.