Sdp päättää, eikä keskusta kaada mahdollista liittoutumista.
Presidentti Sauli Niinistö kehotti suomalaisia pitämään pään kylmänä. Se on tarpeen erityisesti politiikassa, mutta myös mediassa.
Sota Ukrainassa menee tunteisiin. Ihminen reagoi tapahtumiin arvojensa ja saamansa tiedon mukaan. Johtopäätös on arvojen, tiedon ja tunteiden summa. Pää kylmänä, mutta tunteet mukana.
Mariupolin lastensairaalan tuhoaminen on yksi järkyttävimmistä teoista sodan aikana. Se jää mieliin.
Helsingin Töölössä on lastensairaala. Vain muutaman kilometrin päässä siitä on sotilasalueita, Suomen huoltovarmuuden kannalta keskeisiä satamia, eduskunta ja Valtioneuvoston linna.
Millaisessa ympäristössä Suomi ja sen lapset olisivat parhaiten turvassa? Mitkä ovat ne yhteisöt, joiden arvot vastaavat suomalaisten käsityksiä ja tarpeita turvallisuudesta ja solidaarisuudesta?
Kysymys liittyy olennaisesti Suomen Nato-jäsenyyteen. Johtava suomalainen poliitikko murjaisi kerran, että Suomi liittyy Natoon sitten, kun se on muuttunut ympäristöjärjestöksi.
Pääministeri Sanna Marin (sd) kertoi Suomen askelmerkeistä keskiviikkona. Hän korosti eduskunnan ja eduskuntapuolueiden roolia.
Tärkein puolue on Marinin johtama Sdp, joka on osa kansainvälistä sosiaalidemokraattista liikettä. Sdp:n johtajat Kalevi Sorsa, Paavo Lipponen ja Tarja Halonen ovat näyttäytyneet idänsuhteiden asiantuntijoina.
Presidentti Vladimir Putinin toiminta on ollut järkytys kaikille. Erityisen pettynyt saattaa olla Halonen. Hän on kuin ihastuksensa huijaama, joka ikkunalaudalla silittää apeana kissaansa ja katselee ulos, kun mielitietty pettää ja riehuu lähikuppilassa.
Kansainvälinen solidaarisuus ja yhteistyö ovat tärkeitä asioita Sdp:lle. Siellä maailmasta keskustellaan muuallakin kuin puolueen eliitin kabineteissa. Marinin ohella Sdp:n keskeinen vaikuttaja on kansanedustaja Erkki Tuomioja, Suomen pitkäaikaisin ulkoministeri.
Venäjän tuomitseminen ei ole ongelma Tuomiojalle. Hän on kuitenkin suhtautunut kriittisesti Natoon, jossa Yhdysvalloilla on paljon vaikutusvaltaa.
Marinin kannanotto on tärkein, mutta Tuomiojan mielipiteellä on merkitystä. Jos Tuomioja on samaa mieltä kuin pääministeri, Sdp:n rivit pysyvät hyvin koossa.
Keskusta on mieleltään edelleen valtionhoitaja. Sellainen puolue ei hevillä jättäydy ulkopoliittiseen paitsioon.
Nato-päätös on keskustallekin kivulias. Keskustassa kuitenkin perinteisesti puolueen johto sanelee ulkopolitiikan linjat. Puheenjohtaja Annika Saarikko on samassa tilanteessa kuin Esko Aho 1992.
Aho runnoi keskustan EY-jäsenyyden kannalle puoluevaltuuskunnan ja eduskuntaryhmän yhteiskokouksessa. Numerot olivat yllättävän selvät, 121-54.
Saarikolla on sama vastustaja kuin Aholla. Paavo Väyrynen.
Presidentin, hallituksen ja puolueiden askelmerkit on tehty taitavasti. Nato-ratkaisun kirittäjäksi ryhtyi eduskunta, kun puhemies Matti Vanhanen (kesk) ehdotti, että hallitus antaisi turvallisuustilanteesta selonteon.
Eduskunnan pyyntöön hallituksen on vastattava myönteisesti. Marin korosti, ettei hallitus tee selkeää esitystä hakeutumisesta Natoon tai Nato-option sulkemisesta.
Lopulliset johtopäätökset jäävät eduskunnalle. Päätöksen ei tarvitse olla yksimielinen.
Marinin hahmotelma tarkoittaa sitä, että hallitus ei hirtä itseään Nato-naruun, koska päätösvalta jätetään eduskunnalle. Se on helpotus erityisesti vasemmistoliitolle ja joillekin Sdp:n ja keskustan edustajille.
Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo on hoputtanut, että Suomen Nato-kannanotto pitää tehdä alkavan kevään aikana. Sekin sopii suunnitelmaan. Puolueet voivat käsitellä liittoutumista eduskuntaryhmien ja puoluevaltuustojen kokouksissa.
Keskusta ja vasemmistoliitto saattavat viedä Nato-linjauksen kesäkuussa pidettäviin puoluekokouksiinsa. Puheenjohtaja Li Andersson (vas) voi olla mitä mieltä tahansa, koska vasemmistoliiton lähtö oppositioon ei veisi hallitukselta eduskuntaenemmistöä.
Saarikko joutunee lähes joka tapauksessa mittelöön Väyrysen kanssa. Se on ollut keskustan puheenjohtajan kohtalo vuodesta 1990.
Liittyykö Suomi ympäristöjärjestöön? No, ainakin Paavo Lipposen mielestä.
