Venäjä ampuu sotaharjoituksissa Kaliningradissa ohjuksen, joka lentää rajan yli ja putoaa Puolaan. Sitten Venäjä syyttää tapahtuneesta länsimaista elektronista häirintää.
Center for European Policy Analysis -ajatushautomon (CEPA) varapuheenjohtaja ja arvostettu Itä-Euroopan tuntija Edward Lucas heittää esimerkkiskenaarion CEPA:n tästä löytyvässä kirjoituksessaan. Hänen mukaansa ajatusharjoitus paljastaa heikkouksia Naton kyvyssä reagoida epäselviin ja nopeisiin uhkatilanteisiin, joihin vastaamisesta jäsenvaltiot saattavat olla erimielisiä.
Lucasin mukaan moni Puolassa ja muualla näkisi tällaisen ohjustapauksen lännen testaamisena. Jotkut toisissa Nato-maissa pitäisivät kuitenkin tärkeimpänä jännitteiden liennyttämistä tiukan vastauksen sijaan.
– Tässä paljastuvat läntisten sotilaallisten ja poliittisten rakenteiden heikkoudet. Vaarana on riita Pohjois-Atlantin neuvostossa, Naton päätöksentekoelimessä.
Edward Lucas jatkaa esimerkkitapaustaan. Mitä tapahtuisi, jos Puola vaatisi Naton 4. tai jopa 5. artiklan turvatakuiden ja yhteispuolustuksen aktivoimista?
– Se voisi vaatia Naton keihäänkärjeksi tarkoitettujen erittäin nopean toiminnan joukkojen (VJTF) siirtämistä paikalle. Mutta oletetaan, että Pohjois-Atlantin neuvosto päättääkin olla kunniottamatta puolalaisten pyyntöä pehmeämpien eteläisten ja läntisten jäsenmaidensa painostuksesta, Lucas pohtii.
Hänen mukaansa Naton vaihtoehdot olisivat rajalliset siinäkin tapauksessa, että se päättäisi suostua pyyntöön ja reagoida nopeasti.
– VJTF ei ole hyvässä kunnossa, erityisesti koska Saksan 9. panssariprikaati, jonka olisi tarkoitus johtaa joukkoa vuodesta 2019 alkaen, on vakavasti alivarusteltu.
Edward Lucasin mukaan rajattu ja kiistettävissä oleva venäläinen provokaatio voisi johtaa Natossa hajanaiseen ja riittämättömään vastaukseen, joka iskisi pahasti kiilaa puolustusliiton jäsenten välille.
– Tämä korostaa eroja Puolan (ja sen Venäjän rajalla sijaitsevien liittolaisten) ja muun Naton intresseissä. Varsovan, Tallinnan, Riikan ja Vilnan päättäjille heikon vastauksen vaarat ovat suuremmat kuin kovan vastauksen. Muissa Euroopan pääkaupungeissa – ja Washingtonissa – voidaan ajatella toisin.
Naton on Lucasin mukaan tehtävä töitä tällaisten ongelmien ratkaisemiseksi. Hän ei kuitenkaan usko tilanteen muuttuvan nopeasti. Lyhyen tähtäimen ratkaisuna Lucas ehdottaa ”kyvykkäiden, nopeiden ja halukkaiden koalitiota”.
Lucas visioi ”Venäjän uhkasta paremmin perillä olevien maiden” ryhmää, joka voisi sitoutua yhdessä mobilisoimaan tarvittaessa nopeasti joukkoja sekä painostamaan Kremliä diplomaattisesti ja muilla keinoilla. Se voisi hänen mukaansa ulottua Naton ylitsekin.
– Vaikka ne eivät Natoon kuulukaan, on Ruotsin ja Suomen kaltaisilla mailla vahvempi intressi yhteispuolustukseen Venäjää vastaan kuin Portugalin ja Italian kaltaisilla kaukaisilla mailla.
– Pääasia on näyttää, ettei epäselviä kohdennettuja hyökkäyksiä voi käyttää hajota ja hallitse -tyyliin.