RKP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Stefan Wallin väläyttää niin sanottua minityömallia nuorisotyöttömyyden hillitsemiseksi. Mallissa alle 30-vuotiaat nuoret saavat ansaita 500 euroa kuussa ilman, että se vaikuttaa tukiin tai muihin etuuksiin.
Tämän lisäksi muun muassa paremmat ja joustavammat kouluttautumismahdollisuudet, työnvälityksen tehostaminen sekä työvoiman liikkuvuuden mahdollistaminen nousevat esille hallitus- ja oppositiopuolueiden ryhmyreiden pohtiessa keinoja rakenteellisen työttömyyden painamiseksi alemmalle tasolle.
Verkkouutiset kysyi yhdeksän eduskuntaryhmän puheenjohtajalta tai 1. varapuheenjohtajalta sähköpostitse ratkaisuvaihtoehtoja rakenteellisen työttömyyden alentamiseksi. Kuusi ryhmyriä vastasi.
Hallitusohjelman yksi keskeinen tavoite on työllisyysasteen nostaminen 72 prosenttiin, jonka arvioidaan jäävään vajaaksi.
Suomen talouskasvu on ollut tänä vuonna vahvaa. Kasvun odotetaan jatkuvan melko vahvana myös kaksi seuraavaa vuotta, mutta ei kuitenkaan aivan yhtä hyvällä vauhdilla kuin kuluvana vuonna. Kasvun ennustetaan ylittävän kolme prosenttia, mutta se jatkuu kahtena seuraavana vuonna hieman hitaampana.
Suomea riivaa rakenteellinen työttömyys. Samaan aikaan joillakin aloilla vallitsee työvoimapula. OECD:n arvio rakenteelliseksi työttömyyden tasoksi Suomessa on 7,4 prosenttia. Jotkut kotimaiset arviot liikkuvat taas yli kuudessa prosentissa. Euroopan komission arvio on lähes kahdeksan prosenttia.
1. Mitä käytännön toimia pitäisi tehdä, jotta suhdanteista riippumaton eli rakenteellinen työttömyys saataisiin painettua alemmalle tasolle?
Kokoomusryhmyri Kalle Jokisen mukaan työttömyyden vähentämiseksi pitää tehdä kaikki, mitä tehtävissä on. Rakenteellisen työttömyyden takana on erilaisia kohtaanto-ongelmia.
– Osaaminen ei kohtaa työn vaatimuksia. Työ ja tekijät ovat eri paikkakunnilla. Sosiaaliturva luo kannustinloukkuja, jotka eivät houkuttele ottamaan vastaan työtä. Jäykät työmarkkinarakenteet eivät jousta tilanteissa, joissa muuten työntekijän ja työnantajan välillä olisi yhteisymmärrys.
Jokisen mukaan rakenteellista työttömyyttä saadaan vähennettyä esimerkiksi vahvistamalla osaamista vuoden 2018 alussa voimaan tulevan ammatillisen koulutuksen reformin yksilöllisemmillä poluilla ammattiin.
– Kasvukeskusten riittävällä kaavoituksella ja kasvukäytävien infrahankkeilla mahdollistetaan työvoiman liikkuvuus työn perässä. Sosiaaliturvaa tulee uudistaa kannustavampaan suuntaan, jossa työtä ja turvaa voi yhdistellä nykyistä joustavammin.
Hän korostaa että turhia työmarkkinajäykkyyksiä puretaan lisäämällä reilua paikallista sopimista. Lisäksi hallitus on valmistelemassa sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen käynnistämistä.
Keskustan Antti Kaikkosen mielestä työttömät tarvitsevat tukea työnhakuun ja entistä parempia mahdollisuuksia kouluttautumiseen ja osaamisen päivittämiseen, jos taidot ovat vanhentuneet.
– Lisäksi sosiaaliturvan uudistaminen ennakoitavaksi ja kannustavaksi on tärkeää.
”Työnvälitystä tehostettava”
SDP:n Antti Lindtmania tuuraava 1. varapuheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä katsoo, että työntekijöiden ja työpaikkojen kohtaantoa pitäisi vahvistaa ammatillista ja alueellista liikkuvuutta lisäämällä.
– Tärkein keino on työntekijöiden osaamisen vahvistaminen ja ammattitaidon jatkuva kehittäminen. Mahdollisuuksia joustavaan kouluttautumiseen pitäisi lisätä. Valtion tulisi esimerkiksi asuntopolitiikassa ryhtyä aktiivisesti toimiin, joilla helpotetaan muuttamista niille alueille, joissa työtä on eniten tarjolla.
Ojala-Niemelän mielestä on syytä jatkaa myös sosiaaliturvan kehittämistä suuntaan, jossa työn vastaanottaminen on aina kannattavaa.
– Järkevä työttömyysturva tukee työn vastaanottamista, ei rankaise työttömyydestä. Tämän vuoksi emme tue hallituksen viimeaikaisia uudistuksia työttömyysturvaan.
– Hyvin toimiva työttömyysturva lisää ihmisten mahdollisuuksia ottaa uusia töitä vastaan ja liikkua vanhoista työpaikoista myös uusiin yrityksiin, mikä sisältään aina työntekijälle riskin.
RKP:n Stefan Wallinin mukaan suuri ongelma työmarkkinoilla on se, että työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa.
– Työnvälitystä pitäisi tehostaa. Siksi työvoimapalvelujen kilpailutus on mahdollistettava laajemmin tehokkaampien palvelujen luomiseksi. Kun yksityisten työnvälittäjien annetaan tukea julkisia työvoimatoimistoja, parannetaan työntekijöiden ja avointen työpaikkojen kohtaamista.
Nuorisotyöttömyyden hillitsemiseksi hallituksen pitäisi Wallinin mielestä myös selvittää niin sanottu minityömalli, jossa alle 30-vuotiaat nuoret saavat ansaita 500 euroa kuussa ilman, että se vaikuttaa tukiin tai muihin etuuksiin.
– Työnantajat maksaisivat puolestaan pienempiä työnantajamaksuja palkatessaan nuoren henkilön.
”Työllistyminen ei ole kannattavaa”
Vihreiden Krista Mikkosen mukaan rakenteellisen työttömyyden vähentämisessä perustulo on osa ratkaisua.
– Mutta emme voi tuudittautua siihen, että se korjaa kaiken. Muitakin vastauksia tarvitaan. Kohtaanto-ongelmaa pitää ratkoa tukemalla työvoiman liikkuvuutta. Asuntotuotantoa tulee lisätä kasvukeskuksissa ja vuokra- ja omistusasumista tulee tukea neutraalisti.
– Jos osaamista ei ole tai se on vanhentunutta, moni tippuu kelkasta. Koulutuksen laatuun kaikilla asteilla on panostettava. Toisen asteen opinnoista pitää tehdä aidosti maksuttomia, ja elinikäisen oppimisen pitää olla käytännössä mahdollista kaikille.
Mikkonen korostaa, että yhteiskunnan on tuettava sellaisen työn syntymistä, jota ei synny markkinaehtoisesti.
– Tarvitaan välityömarkkinoita ja tukityöllistämistä. Polku avoimien työmarkkinoiden työpaikkoihin kulkee usein tuetun työn kautta. Hallitus on leikannut työllisyysmäärärahoja, vaikka tarvetta niille on enemmän kuin ennen. Pitäisi tehdä toisin päin.
Kristillisdemokraattien Peter Östman pitää työttömyyden suurimpana syynä työpaikkojen puutetta ja työelämän rakenteellisia ongelmia.
– Eli työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Ongelmaan pitää puuttua edistämällä yrittäjyyttä sekä muuttamalla harjoitettua talouspolitiikan suuntaa enemmän työllistävämpään suuntaan.
Östmanin mukaan yksilön näkökulmasta toinen ongelma on työnteon heikko kannattavuus.
– Työpaikkoja on tarjolla, mutta työllistyminen ei ole työttömälle taloudellisesti kannattavaa. Useassa tapauksessa, kun henkilö siirtyy tuen varasta työelämään, hänen käteen jäävät tulot eivät lisäänny juurikaan.
– Työnteon heikko kannattavuus ei ole yksilön vika, vaan järjestelmän paha valuvika. Sellaista järjestelmää, jossa et hyödy euroakaan siitä, että teet kovemmin töitä, ei pitäisi nykymaailmassa olla. Siksi tarvitsemme tukijärjestelmän uudistusta.