Valtio-opin professori (Tenure Track) Tampereen yliopistossa Elina Kestilä-Kekkonen kirjoittaa Nykypäivässä otsikolla ”Kansallistunnetta ja kriisinhallinnan arviointia”. Hänen mukaansa poliittisen luottamuksen kannalta pandemia on yhteiskunnallisena kriisinä erityinen.
– Toisin kuin instituutioihin kohdistuvaa luottamusta normaalisti heiluttelevat taloustilanne ja poliittiset skandaalit, pandemia tunkeutuu maan poliittiseen järjestelmään lähtökohtaisesti sen ulkopuolelta. Vastuu pandemian suitsimisesta on silti vahvasti kansallinen, Elina Kestilä-Kekkonen toteaa.
Hänen mukaansa vaikeissa poliittisissa tilanteissa, joissa kansalaisia ohjataan vahvasti erilaisin määräyksin ja heidän vapauksiaan rajoitetaan, korkea poliittisen järjestelmään kohdistuva luottamus antaa liikkumavapautta.
– Luottamuksen seurannaisvaikutukset on havaittu myös empiirisesti: koronakuolleisuus on ollut alhaisempaa korkean luottamuksen maissa rajoitusten asettamisen jälkeen.
– Aiempien pandemioiden hallintatoimet eivät kuitenkaan ole juuri lisänneet kansalaisten luottamusta. SARS:in, sikainfluenssan (H1N1) ja lintuinfluenssan (H5N1) hoidosta pyyhkeitä ovat saaneet erityisesti julkisen terveydenhuollon organisaatiot, lääkeyhtiöt ja tiedotusvälineet. Sen sijaan koronaviruksen osalta useat vertailevat tutkimukset ja maatason analyysit ovat osoittaneet kansalaisten luottamuksen vastuutahoja kohtaan nousseen ja status quon vahvistuneen.
Selitykset ilmiölle vaihtelevat professorin mukaan tunteesta järkeen.
– Niin kutsuttu rally around the flag -efekti korostaa kriisitilanteeseen liittyvää voimakasta kansallistunnetta, jota puolestaan vauhdittavat paitsi päätöksentekijöiden ja tiedotusvälineiden viestintä, myös kansalaisten kokema turvattomuus ja epävarmuus. Toiset tutkijat taas katsovat kansalaisten aktiivisesti punnitsevan asetelmaa, jonka toisessa vaakakupissa ovat henkilökohtaisten vapauksien rajoittaminen, taloudellisen epävarmuuden lisääntyminen ja sosiaalisen pääoman heikentyminen ja toisessa terveysturvallisuus. Mikäli rajoitusten koetaan purevan, toimet ovat luottamuksen arvoisia, Kestilä-Kekkonen toteaa.
– Luottamusta tutkivat ovat kuitenkin oppineet, että mikään ei ole yhtä pysyvää kuin muutos. Vaikka pandemia sinällään tulee poliittiseen järjestelmään ulkopuolisena shokkina, sen seuraukset vaikuttavat yhteiskunnan rakenteisiin niin, että pandemian päättymistä seuraavat shokit tulevat järjestelmän sisäpuolelta.
Toinen tutkijoiden tärkeä oppi onkin hänen mukaansa taloustilanteen valtava vaikutus luottamuksen heilahteluihin.
– Pandemian akuutissa vaiheessa hallituksen suoriutumisen arviointi perustuu tilastotietoihin tautitapauksista, koronakuolemista ja tehohoidossa olevista. Kun nämä luvut alkavat toivottavasti rokotuskattavuuden kasvaessa merkittävästi laskea, talousennusteet ottanevat jälleen oman paikkansa poliittista luottamusta ohjaavana tekijänä.