Tom Phillips on lontoolainen journalisti, joka on opiskellut Cambridgessa arkeologiaa ja historiaa. Phillipsin teos käsittelee ihmiskunnan suurimpia epäonnistumisia eri elämänaloilta. Aikajänne on ihmiskunnan alkuvaiheista nykyaikaan ja tekijä toteaa, ettei ihmiskunnan vanhuus ole tuonut viisautta.
Historian aikana on tapahtunut usein, että maiden johtoon on noussut henkilöitä, joiden kyvyt eivät riittäneet tehtävään. Omalaatuiset hallitsijat ovat monesti jääneet historiaan.
Esimerkiksi Baijerin kuningas Ludvig II (1845-1886) ei ollut lainkaan kiinnostunut johtamisesta, mutta hän ansioitui taiteiden tukijana ja teki Münchenistä yhden Euroopan kulttuurikeskuksista. Ludvig II oli myös säveltäjä Richard Wagnerin avokätinen mesenaatti.
Kuningas panosti myös koristeellisten linnojen rakentamiseen ja valtio velkaantui pahoin. Hovin juonittelijat onnistuivat tavoitteissaan syrjäyttää kuningas. Hänet julistettiin mielisairaaksi ja kuljetettiin erääseen linnaan näkökulmasta riippuen vankeuteen tai hoitoon. Muutama päivä myöhemmin kuningas ja hänen lääkärinsä löydettiin hukkuneina läheisestä järvestä.
Phillips katsoo, että salaliittolaiset olivat jälkikäteen katsottuna väärässä. Ludvigin rakennuttamista linnoista tuli kaikista maailmankuuluja turistikohteita ja esimerkiksi Neuschwansteinin linna on vakiintunut Baijerin kansalliseksi ikoniksi.
Egyptin kuninkaana vuosina 1936-1952 ollut Faruk I oli kiistatta erittäin huono hallitsija. Kuningas oli huomattavan rikas, mutta hänen intohimonaan oli varastelu. Hänen tiedetään vieneen eräässä tapaamisessa Winston Churchillin taskukellon. Kuningas vapautti maan kuuluisimman taskuvarkaan, jotta tämä opettaisi hallitsijan entistä taitavammaksi pitkäkyntiseksi.
Tavallista kansaa ärsyttivät Farukin tuhlaileva elämäntapa. Hän oli piintynyt uhkapeluri ja keräsi valtavan kokoelman pornografiaa. Kuningas oli erityisen tunnettu ylellisistä juhlistaan.
Maailmanlaajuista huomiota herätti myös tapaus, missä Faruk oli nähnyt leijoniin liittyneen painajaisen. Herättyään kuningas meni Kairon eläintarhaan ja ampui kaikki siellä olleet leijonat häkkeihinsä. Faruk syrjäytettiin sotilasvallankaappauksessa vuonna 1952.
Erikoisia maan isiä on riittänyt nykyaikanakin. Saparmurat Nijazov nousi Neuvostoliiton hajotessa Turkmenistanin elinikäiseksi presidentiksi ja oli maan johdossa aina kuolemaansa vuoteen 2006 saakka.
Nijazov hallitsi maata omien mielijohteidensa mukaan ja niitä riitti aina pienimpiin yksityiskohtiin saakka. Presidentti kielsi miehiä kasvattamasta partaa ja lopetti ooppera- ja balettiesitykset. Häissä ei saanut enää soittaa tallennettua musiikkia eikä autoissa kuunnella radiota.
Presidentti rakensi ympärilleen valtavan henkilökultin ja hän teetti itselleen kullatun jättipatsaan pääkaupunki Ašgabatiin. Nijazov kirjoitti Ruhnama -teoksen, joka sisältää niin omaelämäkerran, runokokoelman ja historiaa. Kirjan tuntemus oli välttämätöntä, jos halusi esimerkiksi ajokortin. Kaikesta huolimatta Phillips katsoo, ettei Nijazov yllä kaikkein pahimpien yksinvaltiaiden listan kärkeen.
Sotavirheitä
Phillipsin teossa on useita esimerkkejä sotiin liittyvistä epäonnistumisia.
Pienemmän mittakaavan virheistä tuodaan esiin saksalainen sukellusvene U-1206, joka aivan toisen maailmansodan loppuvaiheessa partioi Skotlannin koillisrannikolla. Aluksessa oli uudenlainen käymälä, jota kapteeni ei osannut vetää.
Mekaanikko yritti saada pöntön toimimaan, mutta hän käänsi väärää venttiiliä ja sukellusveneeseen tulvi vettä, jota valui käymälän alapuolella olleisiin akkuihin. Niistä alkoi purkautua myrkyllistä kaasua, joten kapteenilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin nousta pintaan. Tuuletusyritykset jäivät kesken brittikoneiden tullessa paikalle ja miehistön oli jätettävä alus.
Kuuban Sikojenlahden maihinnousuyritys 1960-luvun alussa on tunnetuimpia toisen maailmansodan jälkeisiä sotilaallisia fiaskoja. CIA:n laatima suunnitelma oli sinänsä selkeä. Yhdysvallat kouluttaisi Kuuban johtaja Fidel Castroa vastustavia kuubalaispakolaisia nousemaan maihin USA:n ilmatuella. Saarelaisten nähdessä maihinnousun onnistuneen he nousisivat kapinaan kommunisteja vastaan ja Castro syrjäytettäisiin.
John F. Kennedyn tultua presidentiksi hän teki Phillipsin mukaan suunnitelmaan kohtalokkaan muutoksen, jossa USA:n ilmatuki jätettiin pois. Tästä huolimatta hyökkäys alkoi huhtikuussa 1961. Lisäksi yllätysetu jäi saavuttamatta, koska paikalliset kalastajat tekivät hälytyksen ja rannalle tuli kuubalaisia sotilaita.
Kolmen päivän taistelujen jälkeen oli selvää, että maihinnousu oli epäonnistunut. Yrityksen lopputuloksena USA joutui naurunalaiseksi ja Castron valta-asema vain vahvistui. Vangiksi jäi yli tuhat maihinnousijaa ja USA joutui maksamaan heistä 50 miljoonan dollarin lunnaat.
Ennustamisen vaikeus
1890-luvun lopulla kuuluisa brittiläinen tiedemies lordi Kelvin ennusti, ettei radiolla olisi tulevaisuutta. Edelleen muutamaa vuotta myöhemmin lordi arvioi, että Atlantin yli oli mahdotonta lentää ja ettei yksikään lentokone tulisi milloinkaan toimimaan käytännössä.
Vuonna 1929, noin viikkoa ennen maailmanlaajuisen laman aiheuttanutta pörssiromahdusta, tunnettu taloustieteilijä Irving Fisher kirjoitti, että osakekurssit olivat saavuttaneet pysyvältä vaikuttavan korkean tason.
Tom Phillips: Ihmiset. Näin munasimme kaiken. Suomentanut Ilkka Rekiaro 267 sivua. Tammi Oy.
JARKKO KEMPPI