Torstaina julkistettavassa Stella Polariksen perintö -teoksessa (Docendo) kerrotaan sodanjälkeisen valvontakomission ensi iskusta Suomen pääesikunnan toimitiloihin Mikkelissä 1945. Sen tulos oli laiha.
Päämajan tiedusteluosaston päällikkö eversti Reino Hallamaa valmistautui lähtemään ulkomaille ja oli jättänyt tehtävänsä uuden ”tilastotoimiston” päällikölle everstiluutnantti U. A. Käköselle, jota leikkisästi nimitettiin ”Kukushkaksi”.
”Hallamaa on sittemmin elävästi muistellut, kuinka hänen luovuttaessaan tilastotoimiston seuraajalleen jäljellä oli vain tyhjä kassakaappi ja pussillinen karamelleja, jotka hän käski Käkösen antaa talonmiehen pojalle”, kirjassa kerrotaan.
Kun valvontakomission venäläiset saapuivat yllättävänä ajankohtana toukokuun alussa 1945, he kävivät ensin puolustusvoimain komentajan kenraali Erik Heinrichsin luona ja kertoivat aikovansa suorittaa tiettyjä tutkimuksia:
”Delegaatio ryhtyi päättäväisesti työhön operaatiotoimiston päällikön ja sotilastiedustelun johtajan sekä näiden henkilökunnan kanssa. Kutakin suomalaisupseeria kuulusteli kaksi, kolme tai jopa neljä venäläisupseeria. Kyselyn tavoitteena näytti olevan saada henkilötiedot Yleisesikunnan upseereista ja Tiedusteluosaston osalta löytää kaikki mahdolliset yksityiskohdat heidän käyttämistään agenteista ja kontakteista ulkovaltoihin”.
Valvontakomission miehet tulivat myös tilastotoimistoon. Pöydät olivat tyhjiä, ja he vaativat avaamaan kassakaapin.
”Näin tapahtui. Kaappi oli muutoin tyhjä, vain yhdellä hyllyllä oli kirja Tuhannen ja yhden yön sadut. Venäläiset ällistyivät, mutta selitys oli, ettei toimistossa ollut enää muuta työtä. Käytiin seuraava keskustelu:
– No, missä ovat sotavankien kuulustelupöytäkirjat ja muut sellaiset?
– Poltettu.
– Miksi?
– Emmehän enää tarvitse mitään tietoja Neuvostoliitosta, kun olemme tulleet ikuisiksi ystäviksi.
Kyseltiin sitten lisää Suomen tiedustelun asioista, esimerkiksi asiakirjatyyppien merkinnöistä: ”Mitä tietoja ne ’saatujen tietojen mukaan’ olivat?”. Vastaus kuului: ”Kaikkein epäluotettavimpia. Tämä osoitettiin siten.” Tosiasiassahan lisäyksellä ”saatujen tietojen mukaan” eli s.t.m. merkittiin tiedusteluaineisto, joka oli saatu radiotiedustelulla. Ne olivat kaikkein luotettavinta aineistoa, koska ne antoivat puutteellisinakin suoraa tietoa vastustajan viestiliikenteestä.”
Kirjassa huomautetaan, että käynti on esitetty osin Käkösen kertoman mukaan, joka tunnettiin värikkäistä tilannekuvauksistaan.
LUE MYÖS:
Oikea James Bond ohjaili Suomen tiedustelijoita