Ulkopoliittisen instituutin johtajan Mika Aaltolan mukaan Venäjän isku Ukrainaan vaikuttaisi väistämättä myös Suomeen.
– Jos Venäjä näkee sotilaallisia mahdollisuuksia ja heikkouksia Ukrainassa, se voi viedä tilanteen kuilun partaalle, Venäjän ja lännen suhteet ahdinkoon. Suomen itärajasta tulisi kauppasaarron värittämä. Seuraus olisi, että Venäjä tulisi saaneeksi aikaan sen, mitä sen itsensä odotettiin tekevän, jos Suomi hakisi Nato-jäsenyyttä, Aaltola Ilta-Sanomissa julkaistussa kolumnissaan.
Mika Aaltolan mukaan tällä hetkellä olisi tärkeintä toimia niin, ettei länsi osoita Venäjää kohtaan heikkoutta. Hänen mukaansa Venäjä testaa tilanteen eskaloitumista jatkuvasti.
– Ukraina on nyt se termostaatti, jota kuumemmalle kääntämällä Venäjä voi tuoda esiin laajempia etupiiri-tavoitteitaan. Sen itsenäisyyden tukeminen tärkeää ja vakauden arvojen mukainen tehtävä. hän sanoo.
– Ukrainassa on siis paljon pelissä, myös Suomella.
Aaltola katsoo, että suora Nato-hakemuksen postittaminen juuri nyt saattaisi olla osoitus heikkoudesta. Hänen mukaansa hakemus heittäisi Suomen lännen ja Venäjän neuvottelujen nappulaksi sekä Yhdysvaltojen sisäpolitiikan ilmaisukeinoksi.
– Panoksia on syytä säästää myllerryksen myöhäisempiin vaiheisiin.
– Pääsääntönä on, että jos on kykyä, päättäväisyyttä ja strategista asemaa, niin on myös ystäviä hädän hetkellä.
Puolueettomaksi julistauminenkaan ei sekään ole Aaltolan mukaan toimiva hätäratkaisu. Tällä hetkellä Aaltolan kannattaisi sen sijaan tuoda oma vakauttava panoksensa läntisten demokratioiden yhteisöön, jolle Suomen itsenäisen puolustuksen päälle rakennettu kumppanuusverkosto perustuu. Mailla on hänen mukaansa intressejä Pohjolassa, ja näin ollen myös Suomen tukeminen heidänkin etujensa mukaista.
– Toisaalta todennäköinen Nato-kannatuksen nousu Suomessa antaa poliittiselle johdolle vapautta valita monesta vaihtoehdosta tilanteen niin vaatiessa. Nyt kannattaa siis myös sementoida vakaita Nato-suhteita, jatkaen vierailujen ja yhteisharjoituksien sarjaa, Aaltola summaa.
Mahdollisuus sotaan olemassa
Aaltola huomauttaa, että suurvaltarealismi, suurvaltojen halu sopia asioista keskenään, on usein etiäinen myöhemmästä sodasta.
– Varsinkin nyt, kun Yhdysvaltojen aikakausi on kohtaamassa Venäjän ja Kiinan haasteen. Voimatasapainon haastaminen on hyvin harvoin ollut johtamatta konflikteihin.
– Alueellinen sota on varteenotettava mahdollisuus lähivuosina. Sodan estämiseksi sotaan kannattaa varautua, kuten on tehty.