Sabine Kraenker tutki väitöskirjassaan sekä tosielämän eroviestejä että rakkaussuhteen päättymiseen liittyviä tekstejä vuosina 2000–2010 julkaistuissa romaaneissa.
Kraenkerin analysoimat tekstit olivat ranskankielisiä kirjeitä, sähköposteja ja tekstiviestejä sekä romaaneissa myös päiväkirjamerkintöjä. Hänen aineistossaan oli 15 aitoa, tavallisen ihmisen kirjoittamaa eroviestiä ja 25 fiktiivistä tekstiä. Monet niistä saatiin Association pour l’autobiographie -yhdistykseltä Ranskasta.
Kaikki analysoidut tekstit oli kirjoitettu minä-muodossa, ja ne puhuttelivat suoraan tiettyä henkilöä. Viestit olivat tyypillisesti lyhyitä ja keskittyivät hyvin tarkasti eroaiheeseen. Kraenkerin mukaan oli selvää, että viestien tarkoitus oli ilmoittaa rakkaussuhteen olevan ohi.
– Yleensä kirjeen alussa kerrotaan, miksi se on kirjoitettu. Eroviesteille oli kuitenkin tavallista, että viestin alku oli epämääräisempi ja kirjoittaja ei heti ilmaissut selkeästi, mitä aihetta viesti käsittelee, Kraenker kuvailee väitöstiedotteessaan.
Viestit sisälsivät perusteluja sille, miksei rakkaussuhde voi enää jatkua. Argumentteja käytettiin peittelemään tunteiden loppumista. Jättäjä esitti loogisia syitä sille, miksi hänen tunteensa ovat muuttuneet.
– Usein jättäjä kuitenkin ilmoitti, että hän ei vaan rakasta kumppaniaan enää, ja se siitä, Kraenker selittää.
Viestien sävy oli sovitteleva. Niillä ei pyritty satuttamaan eikä tarkoitus ollut syytellä toista osapuolta tai yrittää saada häntä tuntemaan syyllisyyttä. Erityistä oli se, että kaikissa Kraenkerin keräämissä viesteissä jättäjä halusi jatkaa eron jälkeen ystävinä.
Lehtori Sabine Kraenkerin väitöskirja Les écrits de la rupture amoureuse dans les textes de gens ordinaires et la littérature française de l’extrême contemporain (2000-2010) tarkastetaan perjantaina 30. toukokuuta Helsingin yliopistossa.