The New York Timesin mukaan pohjoiskorealaiset urheilijat valitaan jo lapsena. Heidät kasvatetaan määrätietoisesti huippu-urheilijoiksi samaan tapaan kuin muissa kommunistisissa maissa, kuten Kiinassa tai entisessä Neuvostoliitossa.
Urheilijoiden ja heidän perheidensä on oltava ehdottoman lojaaleja hallinnolle. Urheilijat valitaan useimmiten perheistä, joilla on hyvät kontaktit Pohjois-Korean valtaapitävään eliittiin.
Pääsy valtion valmennusohjelmiin takaa urheilijoille ja heidän perheilleen kohtalaisen elintason. Urheilijoille on aina tarjolla runsaasti ruokaa, kuten lihaa, kalaa, riisiä, soppaa ja vihanneksia. Tämä on merkittävä etuoikeus köyhässä Pohjois-Koreassa, jonka kansalaiset kärsivät nälästä.
Korkean profiilin kansainvälisissä kilpailuissa menestyneet urheilijat palkitaan toisinaan autoilla ja asunnoilla.
Pohjoiskorealaiset urheilijat elävät kisamatkoillaan tiukan valvonnan alaisuudessa. Tällä Pohjois-Korean hallinto yrittää estää kiusalliset loikkaukset.
Urheilijoita pidetään myös eristyksissä muista. Esimerkiksi Pohjois-Korean ja Etelä-Korean yhteisen jääkiekkojoukkueen pelaajat eivät majoitu yhteisissä tiloissa.
Asiantuntijoiden mukaan huhut kilpailuissa epäonnistuneiden urheilijoiden rangaistuksista ja vankilatuomioista ovat liioiteltuja. Sen sijaan seuraamuksena voi olla esimerkiksi tuntikausia kestävä julkinen nuhtelu. Sellaisen kohteeksi joutui Pohjois-Korean jalkapallojoukkue, joka koki nöyryttäviä tappioita vuoden 2010 maailmanmestaruuskisoissa Etelä-Afrikassa.