Lasten pitäisi olla ulkona kiipeämässä puissa, kiteyttää lasten ja nuorten liikuntafysiologian dosentti Eero Haapala Jyväskylän yliopistosta.
Haapalan mukaan runsas ruutuaika lapsuudessa on usein pois kokonaisvaltaisen kehityksen kannalta tärkeästä toiminnasta. Fyysisessä maailmassa hankitut kokemukset ovat erittäin tärkeitä aivojen kehittymisen kannalta.
Älypuhelimet ja sosiaalinen media ovat myös täynnä koukuttavia ärsykkeitä, jotka muovaavat aivoja.
– Mitä enemmän saadaan tällaisia koukuttavia ärsykkeitä, niin sitä enemmän se ohjaa hakemaan niitä lisää nopeasti juuri sieltä mistä niitä tulee, Haapala sanoo Verkkouutisille viitaten älypuhelinten koukuttavuuteen.
Kirjastaan Ahdistunut sukupolvi Suomessakin tunnetuksi yhdysvaltalainen sosiaalipsykologi Jonathan Haidt on esittänyt, että älypuhelimen käyttö tulisi kieltää kokonaan alle 14-vuotiailta.
Haapalan mielestä 15 vuotta voisi olla hyvä ikäraja älypuhelimen käytölle. Silloin nuori voi saada jo muun muassa mopokortin.
Hän huomauttaa, että täysin ilman minkäänlaista puhelinta ei lapsen kannata olla.
– Jonkinlainen yhteydenpitoväline on hyvä olla olemassa.
Mahdollisuus viestiä kavereiden kanssa on tutkijan mukaan myös mielenterveyttä edistävä asia.
Älypuhelinta ja kaikkia sen tuomia vapauksia hän ei kuitenkaan olisi antamassa nuorelle lapselle. Esimerkiksi netin lyhytvideot ovat hänen mukaansa usein päättömiä.
– Olen melko varma siitä, että niistä ei ole iloa kenellekään. Se on nopea mielihyväryöppy, päätöntä skrollaamista.
Lapset ovat Haapalan mukaan myös aika hyviä kiertämään teknisiä rajoitteita, joita älylaitteille voidaan asettaa.
Rajoituksia laitteille tutkijan mukaan kuitenkin tarvittaisiin. Haapalan mielestä jopa kahden tunnin päivittäinen aikaraja älypuhelimen käytölle voi olla lapselle tai nuorelle liikaa.
Kaksi tuntia ruudun äärellä päivässä tarkoittaisi vuositasolla kokonaista kuukautta älypuhelin kädessä. Tutkimusten mukaan monesti nuoret ovat sosiaalisessa mediassa viisi, kuusi tai jopa seitsemän tuntia päivässä.
Vanhemmiten ihminen saattaa Haapalan mukaan kyetä hallitseman puhelimen käyttöä. Nuorella tilanne on kuitenkin eri.
Lapsilla on tutkijan mukaan esimerkiksi pienempi kynnys reagoida jokaiseen ilmoitukseen. Pidemmän päälle se voi syödä pitkäjänteistä keskittymiskykyä.
– Impulssikontrolli on lapsilla tosi huono, jos jotain tulee niin siihen pitää reagoida.
Haapalan on osa tutkimusryhmää, joka selvitti keväällä julkaistussa tutkimuksessa älypuhelinten ja liikunnan määrän yhteyttä nuorten ja lasten mielenterveyteen.
Jyväskylän yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston yhteishankkeena toteuttamassa tutkimuksessa selvisi, että lapsuudessa hankittu runsas ruutuaika heijastuu masennusoireisiin nuoruudessa. Runsaan ruutuajan yhteys mielenterveysongelmiin on huomattavasti suurempi kuin vähäisen liikunnan.
Kaikista huonoimmassa asemassa runsaasti digilaitteita käyttävät ja vähän liikkuvat nuoret, ilmenee tutkimuksesta. Istuva ja paljon erilaisia digilaitteita sisältävä elämäntapa on haastava lasten ja nuorten mielenterveyden kannalta.
Haasteita tuo myös somessa vastaan tuleva sisältö, joka voi asettaa epärealistisia roolimalleja. Tavallisten ihmisten sijaan lapset ja nuoret vertailevat itseään sosiaalisen median vaikuttajiin, jotka ovat saattaneet muokata kuviaan. Myös vertailun kohteena olevien ihmisten määrä on kasvanut.
– Aikaisemmin piiri oli pienempi, ehkä korkeintaan kaupunginosa tai kaupunki, ennen puhuttiin kymmenistä tai sadoista mihin verrataan. Nyt sitten mennään miljooniin tai miljardeihin, Haapala sanoo.
– Ehkä ihmisen mieli ei ole tarkoitettu kestämään sellaista vertailua tuossa iässä, kun nuori vielä etsii itseään ja rakentaa mielikuvaa siitä, kuka on.
Koulujen puhelinkielto saa tutkijalta kiitosta
Petteri Orpon (kok.) hallitus on rajoittanut älypuhelinten käyttöä kouluissa. Perusopetuslain muutokset astuivat voimaan elokuun alussa. Laki kieltää oppilailta mobiililaitteiden käytön oppituntien aikana. Puhelinta saa käyttää oppimiseen, terveydellisistä syistä tai oppimisen apuvälineenä opettajan luvalla.
Muutos mahdollistaa laitteiden käytön rajoittamisen tai kieltämisen myös muuna kouluaikana.
Lakimuutosten tavoitteena on, että puhelimen häiritsevää käyttöä rajoittavat järjestyssäännöt tuovat oppitunneille työrauhaa sekä edistävät oppilaiden oppimista ja siihen keskittymistä.
Älypuhelinten kieltäminen kouluissa saa Haapalalta positiivisen vastaanoton.
– Se on ihan oikea suunta.
Pelkkä kehotuksiin ja neuvoihin nojaava linja ei hänen mukaansa enää riitä. Hän vertaa kännykkäkieltoa turvavyöhön, joka sekään ei tullut laajamittaiseen käyttöön ilman pakkoa.
– Me voimme nyt kuitenkin sanoa, että liiallinen älypuhelimen käyttö aiheuttaa oppimisvajetta ja mielenterveyden ongelmia, Haapala kiteyttää.
Kiellon ulottaminen koko koulupäivää koskevaksi olisi hänen mukaansa paras ratkaisu.
– Mielestäni koulupäivän rauhoittaminen kokonaan olisi ihan hirveän hyvä ajatus, koska suomalaisen koulun vahvuus ylipäänsä on ollut välitunti.
Välituntiliikunta on tutkijan mukaan hyvä tapa nollata aivoja välituntien välillä. Puhelimen katsomisella ei ole samaa vaikutusta. Seurauksena on Haapalan mukaan se, että oppilaat ovat luokassa levottomia.
Haapala myös muistuttaa, että lapsi oppii esimerkin kautta. Jos vanhemmat ovat aina puhelimella, myös lapsi omaksuu saman käytöksen
– Mitä lapsi näkee, niin sitä lapsi tekee.
Tutkimuksissa on tunnistettu muutamia varoitusmerkkejä, jotka vanhemman tulisi huomata. Haapalan mukaan lapsen ruutuajan nopea kasvu voi olla huolestuttava merkki. Vakaana säilynyt kohtuullisen runsaskaan ruutuaika ei tutkimusten mukaan ole välttämättä merkki välittömästä ongelmasta.
Haapalalla on selkeä toive lasten vanhemmille.
– Voi miettiä, millaisen puhelimen tarvitsee ja milloin. Jos joka tapauksessa saattaa ykkös- tai kakkosluokkalaiset kouluun ja harrastuksiin niin tarvitseeko sitä mihinkään?
Haapalan mukaan on tärkeää, että koko koululuokalla on käytössä samat säännöt, jotta kukaan ei joudu kiusaamisen kohteeksi.
Hän muistuttaa myös, että aikuisen velvollisuus on asettaa rajat ruutuajan suhteen ja valvoa käyttöä.
– Lapsi ei päätä, että saako puhelinta käyttää sen kahdeksan tuntia päivässä.