Italissa on tarjolla otollinen maaperä Macron-ilmiölle. Näin arvioi Oxfordin yliopiston tutkija Matteo Garavoglia Politico-lehdelle kirjoittamassaan analyysissä.
Garavoglian mukaan italialaisten luottamus perinteisiin oikeiston ja vasemmiston valtapuolueisiin, eli Silvio Berlusconin johtamaan Forza Italiaan (FI) ja ex-pääministeri Matteo Renziin viime vuosina henkilöityneeseen Demokraattiseen puolueeseen (PD), on nyt niin matala, että maan poliittisella kentällä on tilaa Eurooppa-myönteiselle ja liberaalille uudistajalle.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron mursi LREM-puolueensa kanssa Ranskan vanhan kaksipuoluejärjestelmän lohkaisemalle itselleen parlamentaarisen enemmistön poliittisen kentän keskeltä, eli oikeiston ja vasemmiston valtapuolueiden välistä. Erityisesti sosialistit on Ranskassa lyöty kanveesiin, sillä heidän kannatustaan on valunut Macronin lisäksi myös laitavasemmistolle. Keskusta-oikeiston republikaanit taas ovat ottaneet Macronin vaalivoiton jälkeen askeleita kohti laitaoikeistoa.
Garavoglian mukaan Italian maaliskuiset vaalit, jossa laitaoikeisto ja populistit ottivat ison vaalivoiton, oli viimeinen naula arkkuun FI:n ja PD:n valta-asemalle. Nyt kyse on vain siitä, kuka nousee identiteettipolitiikalla menestystä rakentavien populistien ja maahanmuuttokriitikoiden uudeksi vastavoimaksi.
– Populistien nousu valtaan voi vaikuttaa huonolta asialta, mutta se ei ole sitä – ainakaan pitkällä tähtäimellä. Se avaa Euroopassa tietä uudenlaiselle politiikalle, Garavoglia arvioi.
Maahanmuuttovastaisten puolueiden vastinpariksi voi nousta liberaaliin identiteettipolitiikkaan nojaava uusi puolue.
– Tie on auki, kuten Emmanuel Macron osoitti Ranskassa.
Se, kuka tilan täyttää, on Garavoglian mukaan vielä epäselvää. Italian velkakriisiä seuranneen teknokraattihallituksen pääministeri Mario Monti yritti Macron-ilmiön luomista jo vuonna 2013, kun hän muodosti ympärilleen keskustaliberaalin liittouman. Montin äänisaalis jäi kuitenkin noin 10 prosenttiin.
Yksi vaihtoehto Italian Macroniksi on entinen sitoutumaton ministeri Carlo Calenda, joka liittyi Demokraattiseen puolueeseen maaliskuun vaalitappion jälkeen ja on kerännyt nopeasti suuren seuraajajoukon. Garavoglian mukaan on kuitenkin todennäköistä, että kumpikaan vanhoista valtapuolueista ei pysty uudistumaan riittävän nopeasti voittaakseen takaisin italilaisten luottamuksen. Toteutuessaan Italian Macron-ilmiö syntyy siis jossain muualla.
– Italia tarvitsee nyt rehellisiä, päteviä ja politiikkaan pragmaattisesti suhtautuvia johtajia, jotka edistävät eurooppalaisia arvoja. Ennen kaikkea Italia tarvitsee uuden joukon johtavia poliitikkoja, jotka tulevat politiikan ulkopuolelta ja pystyvät palauttamaan italialaisten luottamuksen poliittiseen järjestelmään, joka nyt on monilta kansalaisilta kateissa.