Viime syksynä Helsingin yliopiston Ajoituslaboratorioon saapui ulkomaiselta asiakkaalta polttoainenäyte. Asiakkaan mukaan näytteen toimittanut yritys oli väittänyt polttoaineen sisältävän biopolttoainetta 80 prosenttia.
Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon yhteisorganisaatio Radiocarbon Analytics Finland teki polttoaineelle radiohiilimäärityksen.
Tulokseksi saatiin, että polttoainenäyte sisälsi bioperäistä ainesta vain 2,7 prosenttia.
Yliopistolla uskotaan tarkkojen ja luotettavien mittausmenetelmien merkityksen kasvavan tulevaisuudessa, kun kansainvälinen ilmastopolitiikka painottaa fossiilisten polttoaineiden korvaamista uusiutuvilla.
– Radiohiilimääritys kiihdytinmassaspektrometrilla voisi vastata tarpeeseen. Se mahdollistaisi jopa tuotteen bio-osuudesta kertovan ympäristömerkinnän luomisen biotalouden tueksi, yliopiston tiedotteessa kerrotaan.
Näytteen bio-osuus selvitetään määrittämällä, missä osuudessa näytettä radiohiiltä on jäljellä.
Kaikkeen biomassaan eli kaikkeen elolliseen kertyy ilmakehän radiohiiltä fotosynteesin ja ravintoketjun kautta. Eliön kuoltua radiohiiltä ei enää kerry, vaan sen määrä alkaa laskea. Fossiilisesta materiaalista radiohiiltä ei enää löydetä.
Bio-osuuksien määritysmenetelmällä voidaan mitata mitä tahansa materiaalia, joka sisältää hiiltä. Esimerkiksi voimalaitoksen savukaasusta otetusta hiilidioksidinäytteestä voidaan mitata, kuinka paljon biopolttoainetta voimalaitos on polttanut tietyllä aikavälillä.
Biopolttoainehuijauksen syksyllä paljastanut Radiocarbon Analytics Finland tekee tutkimusta ja tarjoaa analyysipalveluja radiohiilimääritykseen perustuvista bio-osuusmäärityksistä.
Luomuksen Ajoituslaboratorio hallinnoi määrityksiä ja hoitaa näytteiden käsittelyn. Itse radiohiilimääritys tehdään Fysiikan laitoksen kiihdytinmassaspektrometrilla.