Esityksen mukaan velkaongelmiin joutuneen yrittäjän yksityiset ja elinkeinotoiminnan velat voitaisiin järjestellä, jos yritystoiminta on melko pienimuotoista ja perustuu pääasiassa yrittäjän omaan työpanokseen.
Nykyisin velkajärjestelyssä ei voida lainkaan järjestellä elinkeinotoimintaan liittyviä velkoja. Yrittäjän on joko lopetettava elinkeinotoiminta velkajärjestelyyn pääsemiseksi tai hakeuduttava yrityssaneeraukseen. Pienyrittäjälle yrityssaneeraus on usein kuitenkin liian raskas ja kallis vaihtoehto.
Velkajärjestelyn edellytyksenä olisi, että yrittäjä pystyy maksamaan velkojaan ainakin vähän ja että elinkeinotoiminta on riittävän kannattavaa. Yhtiömuotoisia yrityksiä velkajärjestelyn mahdollisuus ei jatkossakaan koske.
Uudistuksen myötä yrittäjän omistusasunnon suoja paranisi. Velkajärjestelyssä omistusasunto on mahdollista tietyin edellytyksin säilyttää toisin kuin yrityssaneerauksessa.
Työttömien pääsy velkajärjestelyyn nopeammaksi
Velkajärjestely voitaisiin esityksen mukaan myöntää 1,5 vuotta kestäneen työttömyyden jälkeen. Nykyisin käytäntönä on, että velkajärjestelyyn voi päästä vasta sen jälkeen, kun työttömyys on jatkunut kaksi vuotta.
Nykyisen lain mukaan velkajärjestelyn esteenä voi olla ilmeisen piittaamaton ja vastuuton velkaantuminen.
Velkaantumisen moitittavuutta arvioitaessa tulisi esityksen mukaan ottaa huomioon myös muun muassa velallisen ikä sekä luotonantajan toiminta. Luotonantajan edellytetään toimivan vastuullisesti ja arvioivan kuluttajan maksukykyä ennen luoton myöntämistä.
Osuutta, jonka velallinen saa pitää itsellään hankkiessaan lisätuloja velkajärjestelyn aikana, aiotaan korottaa. Näin velallista kannustettaisiin tulonhankintaan. Velallisen oikeutta vapaakuukausien pitämiseen lisättäisiin silloin, kun maksuohjelman kesto ylittää normaalit kolme vuotta.
Esityksen mukaan omistusasuntonsa säilyttävän velallisen olisi jatkossa maksettava velkojaan nykyistä enemmän. Maksuja pitäisi kertyä muiden kuin vakuusvelkojen osalta viisivuotisen maksuohjelman mukaisesti, vaikka maksuohjelman kesto muutoin olisi normaalit kolme vuotta. Velkojien kannalta tämä merkitsisi nykyistä oikeudenmukaisempaa laskentatapaa.
Esityksen mukaan lakiin on tulossa myös säännökset velan lopullisesta vanhentumisesta, joka laskettaisiin velan erääntymisestä. Vanhentumisaika olisi 20 vuotta, ja jos velkojana on luonnollinen henkilö, 25 vuotta. Säännös koskisi luonnollisen henkilön sopimukseen perustuvaa rahavelkaa.
Näin velkavastuulla olisi kaikissa tapauksissa enimmäiskesto. Nykyisin ulosottovelat vanhentuvat lopullisesti pääsääntöisesti 15 vuodessa laskettuna lopullisesta tuomiosta. Sen sijaan sellaiset velat eivät vanhene, joista ei syystä tai toisesta ole hankittu tuomiota, ja joiden vanhentuminen on määräajoin katkaistu. Lainmuutoksen myötä myös tällaiset velat vanhentuisivat.