Asukkaat saavat siis alemman vuokran muodossa kaupungilta tulonsiirron. Tämä tulonsiirto on vuokralla asuvaa kotitaloutta kohden keskimäärin 4 500 euroa vuodessa. Merkittävä osa tulonsiirrosta menee hyvätuloisille kotitalouksille, kertoo Suomen Pankin ja VATT:n tutkijoiden Essi Eerolan ja Tuukka Saarimaan tutkimus.
Helsingin kaupunki omistaa merkittävän määrän vuokra-asuntoja. Kaupungin vuokra-asuntojen keskeinen tavoite on pienituloisten tukeminen tarjoamalla heille markkinavuokraa edullisempi vaihtoehto. Lisäksi kaupungin asuntoja pidetään tärkeänä keinona asuinalueiden eriytymisen ehkäisyssä.
Eerolan ja Saarimaan tutkimuksessa selvitettiin, kuinka suuren tuen kaupungin vuokra-asunnoissa asuvat helsinkiläiset kotitaloudet saavat vuokrasäästön muodossa ja millaisille kotitalouksille tuki jakautuu. Tuen suuruus arvioitiin vertailemalla kaupungin vuokra-asuntojen vuokria sijainniltaan ja ominaisuuksiltaan samanlaisiin vapaarahoitteisiin vuokra-asuntoihin
Tulosten mukaan kaupungin asunnoissa asuvien saama vuokrasäästö on yhteensä 150 miljoonaa euroa vuodessa. Euromäärä on samaa suuruusluokkaa kuin helsinkiläisille maksettavien valtion yleisen asumistuen ja eläkkeensaajan asumistuen kokonaismäärä.
Keskimäärin kaupungin vuokralainen saa vuokrasäästöä 4 500 euroa vuodessa.
– Veronmaksajien näkökulmasta tämä vuokrasäästö on menetettyä tuloa, vaikka se ei näykään kaupungin menona samalla tavalla kuin asumistuki näkyy valtion menona, tutkijat toteavat.
Tutkimuksessa ilmeni myös, että asumistuki kohdentuu paljon selvemmin pienituloisille kotitalouksille kuin kaupungin vuokra-asuntoihin liittyvä vuokrasäästö.
Kokonaisuutena 66 prosenttia asumistuesta, mutta vain 34 prosenttia vuokrasäästöstä kohdistui alimpaan tuloviidennekseen. Vuokrasäästöstä 22 prosenttia meni suurituloisimmalle puoliskolle kotitalouksista.
Eerolan ja Saarimaan mukaan tuen kohdentamista myös hyvätuloisille voidaan perustella sosiaalisen sekoittamisen politiikalla eli halulla ehkäistä köyhien kotitalouksien kasautumista tietyille asuinalueille ja rakennuksiin.
Tästä syystä tutkimuksessa vertailtiin pienituloisten kaupungin vuokralaisten ja pienituloisten vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa asuvien naapurustoja ja rakennuksia. Vertailun tulos oli, että pienituloiset kaupungin vuokralaiset asuvat naapurustoissa ja rakennuksissa, joissa asukkaiden tulotaso on selvästi alempi ja joissa asuu vähemmän korkeasti koulutettuja.
– Tuen kanavoiminen hyvätuloisille ei siis näyttäisi ainakaan nykymuodossaan olevan tehokas tapa ehkäistä asuinalueiden tai rakennusten eriytymistä, toteavat Eerola ja Saarimaa.