Puolueiden viime torstainen päätös runnoa sote-laki läpi tällä vaalikaudella herättää ihmetystä. Miksei lakia voida korjata rauhassa ja antaa huolellisesti valmisteltu esitys ensi vaalikaudella? Näyttää siltä, että puolueet pelaavat sotella mustaapekkaa.
Perustuslakivaliokunta antoi tylyn lausunnon sote-laista viime viikolla. Valiokunta edellytti ehdotettuun hallinto- ja rahoitusmalliin merkittäviä muutoksia, jotta laki voitaisiin säätää tavallisena lakina.
Perustuslakivaliokunta piti perustelluimpana, että muutosten valmistelu jätettäisiin valtioneuvoston ja mahdollisesti parlamentaarisen elimen tehtäväksi. Käytännössä valiokunta suositteli siis, että hallitus vetäisi esityksen pois eduskunnasta. Siitä huolimatta puolueet päättivät heti lausunnon jälkeen, että sosiaali- ja terveysvaliokunta korjaa lakia eduskunnassa. Miksi näin toimittiin?
Yksi veikkaus on, että oikeuskanslerin pelättiin puuttuvan lakiin, jos se palautuu valtioneuvostoon. Jälkiviisaana voi kysyä, miksei oikeuskansleri puuttunut perustuslain vastaiseksi tiedettyyn lakiesitykseen jo silloin, kun hallitus antoi sen eduskunnalle joulukuussa. Perustuslakivaliokunnan tyrmäävän lausunnon jälkeen useat lakia valmistelemassa olleet parlamentaarisen työryhmän jäsenet ovat todenneet, että perustuslailliset ongelmat olivat tiedossa jo viime kesänä. Onhan ne kirjattu lakiesitykseenkin.
Siitä huolimatta parlamentaarinen työryhmä halusi testata, kumpi on tärkeämpi: kansalaisten oikeus saada palveluita vai kunnallinen itsehallinto. Jotta kansalaisten oikeus saada palveluita ajaisi kunnallisen itsehallinnon ohi, lain perusteluissa pitäisi kyetä selvittämään, miksi esitetty sote-malli on ainut mahdollinen tapa turvata palvelut. Tällaista vertailevaa selvitystä ei kuitenkaan ole tehty.
Iso kuva ei näytä muuttuvan
Sosiaali- ja terveysvaliokunta on nyt tiettävästi muuttamassa lakia siten, että palveluiden järjestämisestä ja tuottamisesta vastaisivat 19 kuntayhtymää sen sijaan, että palveluiden järjestämisestä vastaisivat viisi sote-aluekuntayhtymää ja tuottamisesta 19 tuottamisvastuukuntayhtymää. Yksitasoiseen kuntayhtymämalliin päädyttiin, koska se oli ainut, joka voitaisiin ehtiä säätää laiksi vielä tällä vaalikaudella jo aiemmin tehdyn valmistelun ansiosta.
Perustuslakivaliokunta ei kuitenkaan katsonut, että tämä malli olisi perustuslain mukainen, vaan valiokunnan lausunnossa todetaan, ettei yksitasoista kuntayhtymämallia voida lähtökohtaisesti pitää poissuljettuna vaihtoehtona. Sen toteuttamistapa ei kuitenkaan saa olla kansanvaltaisuusperiaatteen tai rahoitusperiaatteen vastainen.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan työstämässä uudessa 19 järjestämis- ja tuottamisalueen mallissa kunnista ainakin osan vaikutusmahdollisuudet kuntayhtymässä saattavat jäädä edelleen heikoiksi. Suurempi ongelma lienee kuitenkin rahoitusmalli. Mikäli kuntien maksuosuudet määräytyvät samoin perustein kuin alkuperäisessä lakiesityksessä, jossa 20 prosenttia maksuosuudesta määräytyy asukasmäärän perusteella ja 80 prosenttia ikärakenteen ja sairastavuuden perusteella, niin kuntien maksuosuudet eivät muutu uudessa mallissa juurikaan alkuperäisestä esityksestä.
Perustuslakivaliokunta piti alkuperäisen esityksen rahoitusmallia perustuslain vastaisena, koska osaan kunnista kohdistuvat lainsäädännöstä johtuvat kunnallisveron korotuspaineet ovat jo niin merkittäviä. Iso kuva ei uuden esityksen myötä muuttuisi.
Johtopäätöksen pitäisi olla selvä
Jos perustuslakivaliokunnan lausunnon lukee huolella, niin huomaa, että valiokunta esittää hallintomalliin kolmea eri ratkaisuvaihtoehtoa: kuntaa suurempia itsehallintoalueita, yksitasoista kuntayhtymämallia ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuun siirtämistä valtiolle.
Rahoitusmalliin perustuslakivaliokunta esittää vain yhtä mallia: sosiaali- ja terveyspalveluiden tehtävien siirtoa kuntaa suuremmille itsehallintoalueille, joilla olisi verotusoikeus, vaikka valiokunta toteaakin, että lisäksi on olemassa muita mahdollisia rahoitusvaihtoehtoja.
Johtopäätöksen perustuslakivaliokunnan lausunnosta pitäisi olla selvä: jotta esitys olisi perustuslain mukainen, sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävät ja rahoitus pitäisi siirtää kuntaa suuremmille itsehallintoalueille, joilla kansanvaltaisuus toteutuisi välittömien vaalien kautta ja joilla olisi lisäksi verotusoikeus. Kyseeseen voisi myös tulla esimerkiksi vakuutusmaksu, mutta olennaista olisi, ettei rahoitusvastuu jäisi kunnille.
Kyseiset itsehallintoalueet voisivat olla nimeltään vaikkapa sote-alueita. Sote-asiantuntijoiden mukaan alueita pitäisi kuitenkin olla vähemmän kuin 19, jotta uudistuksen tavoitteet saavutetaan. Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan ideaalimäärä olisi 12–15 järjestämistahoa.
Ihmetyksen aiheeksi jää, miksi puolueet päättivät yrittää korjata lakiesitystä eduskunnassa, vaikka uuden, yksitasoisen kuntayhtymämallin läpimeno ei näytä todennäköiseltä. Iskikö paniikki vai haluavatko puolueet näyttää kansalaisille yrittävänsä tosissaan sote-uudistusta loppuun asti? Vielä pahemmalta näyttää, jos perustuslakivaliokunta tyrmää sote-esityksen toistamiseen.
Vaikuttaa siltä, että poliitikot pelaavat loppusuoralla mustaapekkaa keskenään ja yrittävät parsia keisarille uusia vaatteita. Sillä he tekevät itsestään narreja.
Paras ratkaisu olisi todeta yhdessä, että epäonnistuimme parlamentaarisesti valmistellussa sote-uudistuksessa. Työ ei kuitenkaan ole valunut hukkaan, koska eduskunnasta valiokunnilta saamiemme lausuntojen perustella tiedämme, miten valmistellaan hyvä ja perustuslain mukainen sote-laki, joka kierrätetään vielä lausuntokierroksella ja hyväksytään ensi vaalikauden alussa.
Kirjoittaja Suvi Hautanen on Verkkouutisten ja Nykypäivän politiikan toimittaja.