Suomalaisten ja muiden itämerensuomalaisten kansojen siirtyminen Itämeren rannoille ei tapahtunut yhdessä rysäyksessä, vaan kyse oli jatkuvasta prosessista. Näin sanoo arkeologian professori Valter Lang Tarton yliopistosta MTV:lle.
Hän huomauttaa, että muuttomatkoille lähdettiin eri alueilta. Tätä todistavat erot arkeologisessa aineistossa. Suomensukuisten alkukoti sijoittuu Volgan ja Okajoen tienoille, joka oli länsiuralilaisten heimojen kotialue. Myöhemmin heimot jakaantuivat kantasuomalaisiin, kantasaamelaisiin ja mordvalaisiin.
– Kantasaamelaisten esi-isät aloittivat siirtymisen Suomeen päin muita aikaisemmin eli noin 1700–1300-luvuilla ennen ajanlaskun alkua. Kantasuomalaisten esi-isät puolestaan lähtivät liikkeelle hieman myöhemmin, ja noin 1200–1000-luvuilla ennen ajanlaskun alkua he olivat ehtineet jo Itämeren seuduille, Lang sanoo.
Kantasuomalaisten reitti eteni Volgalta Dneprin yläjuoksulle, ja sieltä on edetty Väinäjoen yläjuoksulle ja lopulta Itämeren rannoille. Osa ihmisistä siirtyi Latviasta Viroon ja osa Virosta Suomeen.
Saavuttuaan Itämeren rannalle kantasuomalaiset omaksuivat kieleen lainoja germaaneilta, jotka olivat asettuneet alueelle jo aiemmin. Germaaneilta kantasuomalaiset oppivat merenkulun ja muun muassa siihen liittyvää sanastoa. Nykysuomessa esigermaaninen alkuperä näkyy muun muassa sanoissa meri, laiva, airo, merta, nuotta ja hylje.
– Arkeologisen ja kielitieteellisen aineiston perusteella voi väittää, että Suomessa hiidenkiukaiden ja Virossa kiviarkkukalmistojen väestö on ollut muinaisgermaanista.
Kantasuomalaisten ja muinaisgermaanien sekoittuminen tapahtui Langin mukaan parin kolmen vuosisadan kuluessa.
Myöhäiskantasuomeksi kutsutusta kielestä kehittyivät itämerensuomalaiset kielet, muun muassa viro, suomi, eteläviro, liivi ja karjala. Tämä kehitys tapahtui Langin mukaan eteläviroa lukuun ottamatta ensimmäisellä vuosituhannella ajanlaskun jälkeen.
Vaikka eteläviroa lukuun ottamatta itämerensuomalaiset kielet eriytyivät vasta ensimmäisellä vuosituhannella, suomea puhuvien on vaikea ymmärtää viroa ja päinvastoin. Vastausta tähän täytyy Langin mukaan etsiä keskiajalta, jolloin viron kieleen vaikutti saksa ja suomen kieleen ruotsi.
– Niinpä eri vaikutukset eri naapureilta ovat tehneet erot suuremmiksi kuin ne muuten olisivat ehkä tulleet.
Myös muista suomalais-ugrilaisista kielistä itämerensuomalaiset kielet eroavat juuri siksi, että niihin ovat vaikuttaneet suuresti balttilaiskielet ja germaanikielet. Ero näkyy Langin mukaan myös kulttuurissa.
Langin mukaan myös geneettinen aineisto tukee sitä, että meidän esi-isämme ovat tulleet Itämeren rannoille vasta kivikauden jälkeen. Eli he ovat tulleet tänne myöhemmin kuin aiemmin on kuviteltu.
