Henkirikosten määrä on pysynyt maaseudulla entisellään, vaikka muualla Suomessa henkirikosten määrät ovat vähentyneet, Maaseudun Tulevaisuus uutisoi.
Kaupunkeihin suuntautuvan muuttoliikkeen vuoksi tilanteen pitäisi olla teoriassa päinvastoin. Nuoren, 30–40-vuotiaan, eli niin kutsutun rikosaktiivisen ikäisen väestön muuttamisen kaupunkeihin pitäisi periaatteessa vähentää henkirikosten määrää maaseudulla kaupunkejakin enemmän. Käytännössä henkirikosten märät ovat kuitenkin pysyneet maaseudulla entisellään.
Yksi selitys maaseudun henkirikosmääriin on tutkijan mukaan se, että sinne on jäänyt rikosten tekijäprofiiliin sopivia ihmisiä, kuten päihteiden väärinkäyttäjiä ja työttömiä, jollain tavalla yhteiskunnasta syrjäytyneitä henkilöitä. Henkirikokset tapahtuvat Suomessa useimmiten päihteidenkäytön aikana syntyvässä riitatilanteessa.
– Voisi olettaa, että heidän suhteellinen määränsä maaseudun väestöstä on hieman kasvanut, jos muuttoliike on keskittynyt aktiiviväestöön, Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tutkija Martti Lehti arvioi.
Toisena syynä henkirikosten uhrien määrään on se, että maaseudulla ensihoidon saatavuus on usein kaupunkia huonompi.
Maaseudulla henkirikoksen tekovälineenä käytetään kaupunkia useammin ampuma-asetta. Maaseudulla 24 prosenttia henkirikoksista tehdään ampuma-aseella, kaupungeissa taas 14 prosenttia. Vastaavasti teräasetta käytetään kaupungeissa (44 %) useammin kuin maaseudulla (30 %).
Noin puolessa tapauksissa sekä maaseudulla (45 %) että kaupungissa (51 %) uhri on ollut tekijän tuttava. Tekijän lapsi on kuitenkin maaseudulla (10 %) uhri selvästi useammissa tapauksissa kuin kaupungissa (5 %).
Miehet tekevät suurimman osan henkirikoksista sekä maaseudulla että kaupungissa. Maaseudulla 89 tekijöistä on miehiä, kaupungeissa taas 87 prosenttia. Vanhuuseläkkeellä olevat tekevät myös maaseudulla (7 %) henkirikoksen useammissa tapauksissa kuin kaupungeissa (4 %).