Vjatseslav Volodin oli 1990-luvun lopulla nuori imagokonsultti Saratovista. Hän oli suuren ennakkosuosikki Jevgeni Primakovin johtava taustavoima presidentinvaaleissa ja niitä edeltäneissä duuman vaaleissa, kun presidentti Boris Jeltsinin kauden jälkeen valtaa ryhdyttiin jakamaan. Volodin oli siten siis Vladimir Putinin vastapuolella.
Primakovin OVR-puolue hävisi ensin duuman vaalit. Suurempi asia tapahtui uudenvuodenyönä, jolloin Putinin puolue yllättäen sopi kommunistien kanssa koko duuman paikkajaosta. Isku oli musertava Primakoville, joka luopui presidenttiehdokkuudesta.
Hänen suojattinsa puoluejohtaja Vjatseslav Volodin vannoi nyt uskollisuutta Putinille. Vuoden 2001 lopulla Volodin oli sopimassa puolueen yhdistymisestä mukaan valtapuolue Yhtenäiseksi Venäjäksi.
”Ja kymmenen vuoden kuluttua hänestä tuli Kremlin pääideologi”, Mihail Zygarin kirja Putinin sisäpiiri – Nyky-Venäjän lyhyt historia (Otava) toteaa.
Volodinin nousu tapahtui sen jälkeen, kun Yhtenäinen Venäjä muutettiin 2008 presidentinvaihdoksen vuoksi puolueeksi, jonka sisällä poliittinen prosessi tapahtuisi. Siksi puhdistettuun puolueeseen kehitettiin liberaalit ja konservatiiviset siivet. Avainvirkaan nimitettiin tuolloinen duuman varapuhemies Vjatseslav Volodin.
”Ryhtyessään puolueen uuden puheenjohtajan virkaan Volodin julisti muutamia periaatteita, joista aikoi pitää kiinni työssään: ’yhtenäisvenäläiset ovat eurooppalaisten arvojen kannattajia’, ’puolue-elämän liberalisointi’, ’puoluekeskustelun kehittäminen’, ’laaja selvitystyö väestön keskuudessa’, ’ankara taistelu vastustajia vastaan, joiden pitää lopettaa väestön aivopesu'”.
Volodin kukisti lopulta vanhan kilpailijansa, Putinin imagokonsulttina toimineen Vladislav Surkovin ja nousi Putinin ”koneiston” päälliköksi. Verkkouutiset on kertonut Surkovin toiminnasta ihmeellisessä mielikuvamaailmassa tässä.
”Vladislav Surkov erotettiin presidentin hallinnosta ja nimitettiin varapääministeriksi, innovaatioiden ja uuden teknologian kuraattoriksi. Hänen paikalleen Kremlin hallinnon varajohtajaksi eli maan pääideologiksi nimitettiin Vjatseslav Volodin”.
Volodin on muun muassa organisoinut Kremlin pelkäämien värivallankumousten vastaista toimintaa, julkisuusprojekteja ja oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin pitämistä alhaisella kannatuksella. Volodinin kerrotaan rakastavan mielipidetiedusteluja ja tilastoja.
”Surkovin ideologisen perinnön suhteen hän on toiminut luovasti: taistelun ulkoista vihollista vastaan (tehokkaana ja kansan keskuudessa äärimmäisen suosittuna keinona yhdistää voimat) hän on kohottanut absoluutiksi, mutta puolueen sisäisen keskustelun hän on lopettanut ainiaaksi. Volodin jopa pihisti Surkovin ideoita: kaiken sen, mitä Surkov testasi vain ’nasheissa’, hän on käyttänyt kansallisessa mittakaavassa”, kirja kertoo.
”Kesällä 2012 parlamentti heittäytyi uskomattoman aktiiviseksi. Se hyväksyi vauhdissa useita kymmeniä repressiivisiä lakeja, tiukensi mielenosoitusten järjestämissääntöjä ja sääti vapausrangaistuksen parjauksesta (niin peruutettiin Medvedevin laki, jolla tämä pykälä oli dekriminalisoitu muutamaksi vuodeksi). Kaikkien näiden lakien todellisena laatijana pidetään Vjatseslav Volodinia, ja parlamentti vain leimasi poikkeuksellisen innokkaasti kaikki hallinnosta lähetetyt lait. Tämän takia ironiset toimittajat nimittivät valtakunnanduuman uutta kokoonpanoa ’hurjistuneeksi printteriksi'”.
Mihail Zygarin kirja kertoo kahdesta kuukaudesta vuonna 2012, jolloin Vladimir Putin oli kateissa kyllästyttyään johtamaan. Volodin kehitti vastauksen lännen Magnitski-laeille, mutta presidentiltä ei pystytty saamaan ohjeita. Vastaveto oli ulkomaisten adoptioiden kieltäminen josta tuli sen vuoksi ”kollektiivinen”, yhteinen idea. Hallituksessa lakia kuitenkin ennenkuulumattomasti arvosteltiin, koska sitä pidettiin Volodinin yksityisyritteliäisyytenä.
Lopulta kuitenkin Vladimir Putin tuli suureen vuotuiseen tv-haastatteluunsa, jossa puhui länttä vastaan ja lain puolesta puolet ohjelma-ajasta. Hän allekirjoitti lain ministereiden järkytykseksi ja Volodinin suureksi voitoksi.
”Ei kulunut kuukauttakaan, kun politiikan foorumissa Sotshissa Kremlin uusi ideologi Vjatseslav Volodin muotoili tämän ääneen: ’Putin on Venäjä. On Putin – on Venäjä, ei ole Putinia – ei ole Venäjää'”, kirjassa kuvaillaan toista episodia.
