Yhdysvalloissa työttömyys on ennätysalhaalla, mutta silti hinnat eivät nouse eli inflaatio kasva. Tämän pitäisi olla vastoin nykyaikaisten taloustieteen teorioiden ennusteita. Sillä on suuri merkitys esimerkiksi harjoitettuun rahapolitiikkaan.
Kun työttömyys alenee alle niin sanotun luonnollisen tasonsa, inflaation pitäisi jopa kiihtyä. Yhtenä modernin taloustieteen isistä pidetty Edmund Phelps on oikea henkilö selittämään, miksi näin ei käy. Hänen mukaansa luonnollisessa työttömyydessä ei ole mitään luonnollista, eikä ole ikinä ollutkaan.
Taloustieteen nobelisti Edmund Phelps on taloustieteen suuria nimiä muun muassa John Maynard Keynesin, Paul Samuelsonin, Milton Friedmanin ja kumppaneiden rinnalla.
1960-luvulla hän oli omien sanojensa mukaan kapinallinen. Hän kyseenalaista vallitsevan Keynesin mukaan nimetyn keynesiläisen kysyntävetoisen ajattelun.
Niin sanottuun uusklassiseen koulukuntaan kuuluvan Phelpsin keskeisimmät saavutukset taloustieteen teorioissa liittyvät työttömyyden ja inflaation yhteyden tutkimiseen. Hän osoitti, että yksi keynesiläisen taloustieteen perusteista, inflaation ja työttömyyden käänteinen yhteys ei päde pitkällä aikavälillä. Tutkimuksen yhtenä tuloksena oli luonnollisen työttömyyden käsite.
Keynesiläiset pysyivät – ja pysyvät edelleen – positiossaan, että vain kysyntä ohjailee tuotantoa. Siksi julkisen vallan tehtävänä on keynesiläisen ajattelun mukaan ohjailla taloutta julkisen sektorin kulutuksellaan. Uusklassinen teoria taas lähti markkinatasapainosta ja talouden rakenteista.
Siinä missä aiempi keynesiläinen teoria keskittyi pelkästään kokonaiskysyntään, Phelps toi malleihin myös tarjontapuolen ja markkinatasapainon. Nykyiset makrotaloustieteen mallit ovat kehittyneet Phelpsin ja aikalaisten teorioiden pohjalta.
Rahaa kuin roskaa
Nyt 84-vuotias Edmund Phelps on palannut uudessa kirjoituksessa aiheeseen, josta hänet tunnetaan. Project Syndicateen laatimassaan kirjoituksessa hän etsii vastausta monia tällä hetkellä askarruttavaan kysymykseen, miksi inflaatio ei kasva.
Keskuspankit Atlantin ja Tyynenmeren molemmin puolin ovat syytäneet maailmanmarkkinoille uutta rahaa kuin roskaa. Talouskasvu sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa on ylittänyt odotukset viime aikoina. Normaaleissa olosuhteissa nämä johtaisivat hintojen nousuun.
Kun talouden kaikki kapasiteetti on käytössä, lisärahan ja lisäkulutuksen ei pitäisi enää lisätä tuotannon tasoa, vaan sen pitäisi näkyä vain hintojen kasvuna.
Näin ei kuitenkaan käy. Phelps selittää ilmiötä siltä pohjalta, että hänen kehittämään teoriaansa sisältyvä luonnollisen työttömyyden taso ei ole valon nopeuden kaltainen vakio, joka pysyisi kaikissa olosuhteissa samana.
Luonnollinen työttömyys on hankalasti havaittava muuttuja, koska sen tasoon vaikuttavat talouden rakenteet. Jos esimerkiksi sosiaaliturvaa, verotusta, yritysten sääntelyä tai työmarkkinoiden lainsäädäntöä muutetaan, muuttuu myös luonnollisen työttömyyden taso. Yhteiskunnassa kaikki nämä rakenteet ovat koko ajan muutoksessa.
Ikääntyminen vaikuttaa palkkoihin
Poliitikoiden toimet eivät ole ainoa rakenteellinen muuttuja yhteiskunnassa. Yksi rakenteellinen tekijä on demografian eli väestörakenteen muutos.
Kaikkialla länsimaissa työn tarjonta on pienenemään päin, kun sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ovat siirtyneet eläkkeelle. Kun työvoimaosuus pienenee, se vähentää työn tarjontaa. Samalla se rajoittaa myös palkkojen kasvua.
Suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle verraten kovapalkkaisista töistä. Samaan aikaan uusia työntekijöitä tulee työmarkkinoille matalapalkkaisempiin tehtäviin. Kokonaisuudessaan palkat eivät kasva.
Palkkojen kasvu taas on keskeinen inflaatiota vauhdittava tekijä. Kun palkat eivät kasva, ei kasva inflaatiokaan.
Tämä ilmiö havaitaan Yhdysvalloissa, missä työvoimaosuus on pudonnut 2000-luvun alun 67 prosentista nykyiseen 63 prosenttiin. Työttömyys sen sijaan on pudonnut noin neljään prosenttiin.
Vuotuinen inflaatiovauhti on pysynyt Yhdysvalloissa noin kahden prosentin tuntumassa, mikä on keskuspankin tavoitetasokin.
Yhdysvalloissa keskuspankin eli Fedin tavoitteena ei ole pelkästään hintavakaus eli inflaation pitäminen tavoitetasolla kuten Euroopan keskuspankilla, vaan Fedin tavoitteena on myös maksimaalinen työllisyys. Tässä arviossa luonnollisen työttömyyden arvioidulla tasolla on suuri merkitys, koska täystyöllisyys tarkoittaa sitä, että työttömyys on luonnollisen työttömyyden tasolla.
Kun luonnollisen työttömyyden taso näyttäisi kuitenkin koko ajan pienenevän, keskuspankki ei välttämättä pysy perässä tavoitellessaan täystyöllisyyttä. Phelpsin mielestä keskuspankin arvioima luonnollisen työttömyyden taso ei voi siksi toimia rahapolitiikan ankkurina. Se taso nousee tai laskee jatkuvasti rakenteellisten tekijöiden takia.
Pelko vaikuttaa infaaltioon
Phelps arvioi, että tämän lisäksi palkkavetoisen inflaation puuttumiseen vaikuttaa muita rakenteellisia tekijöitä, jotka ovat vaikeammin havaittavissa. Näitä ovat ihmisten asenteet, arvot, toiveet ja pelot. Tätä Phelps kutsuu kirjoituksessaan ”terra incognitaksi” eli tuntemattomaksi maaksi.
Phelps pitää kiehtovana hypoteesina sitä, että vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin ja syvän laman jälkeen ihmisistä on tullut pelokkaita. He eivät etsi parempipalkkaisia työpaikkoja tai hae ylennyksiä yhtä hanakasti kuin aiemmin. Työnantajia taas on pelottanut hidastunut tuottavuuden kasvu, jonka seurauksena ne eivät ole jakanet palkankorotuksia.
Phelps on myös päätellyt, että vuoden 2015 alun vahva dollarikurssi uhkasi hukuttaa Yhdysvaltain markkinat tuonnilla, mikä säikäytti yritykset rajoittamaan tarjontaansa vanhoilla hinnoilla. Tämä mekanismi saattoi myös vaikuttaa siihen, että palkkoja ei yrityksissä keskimäärin suostuttu korottamaan.
Phelps kuvaa, että kiteytetysti kyse oli siitä, että kasvanut kilpailu synnytti ”supertyöllisyyden”: alhaisen työttömyyden ja alhaisen inflaation.
”Kaikki tämä ei tarkoita, etteikö luonnollista työttömyyden tasoa olisi olemassa, vaan sitä, ettei siinä ole mitään luonnollista. Ei ikinä ollutkaan”, Phelps kiteyttää.
Suomessa tätä mekanismia ei ole vielä ehditty havaita, koska työttömyys pysyy sitkeästi korkealla lähellä kahdeksan prosentin tasoa ja vuotuinen inflaatiovauhti alle yhdessä prosentissa.
