Jos Donald Trump valittaisiin ensi marraskuussa toistamiseen Yhdysvaltain presidentiksi, tämä lisäisi professori Daniel Fiottin mukaan varmasti turvallisuuspoliittista painetta Eurooppaa kohtaan. USA:n irtautuminen Natosta vaikuttaa useista eri syistä epätodennäköiseltä, muita vakavia haasteita olisi hänen mukaansa vääjäämättä odotettavissa.
– Miettikää, miten Eurooppa reagoisi, jos Yhdysvallat lopettaisi tukensa Ukrainalle. Ja millainen kauppasota nähtäisiin, ellei Eurooppa noudattaisi Trumpin kehotuksia Kiinan taloudellisesta eristämisestä, Fiott toteaa Internationale Politik Quarterly -julkaisun artikkelissa.
Vaikka Trump ei voittaisikaan seuraavia presidentinvaaleja, Eurooppa joutuu Vrije Universiteit -yliopistossa Brysselissä sekä CSDS-ajatushautomossa työskentelevän Fiottin mukaan silti tarkastelemaan uudelleen kansainvälispoliittista asemaansa.
– Jotkut näyttävät ajattelevan, että Euroopan kyky toimia geopoliittisessa roolissa riippuu siitä, pystyykö se osallistumaan kriisinhallintaoperaatioihin esimerkiksi Sahelissa, reagoimaan uskottavasti konflikteihin esimerkiksi Lähi-idässä tai evakuoimaan itsenäisesti kansalaisiaan kriisialueilta, kuten Afganistanista, hän sanoo.
– Riman asettaminen tälle tasolle kuitenkin ohittaa käsillä olevan todellisen geopoliittisen pelin. Kukaan ei toki pidä konflikteista, kriiseistä tai vallankaappauksista rajoillaan. Sellaiset kriisit ovat kuitenkin tosiasiassa toisen luokan tapahtumia. Euroopan todellinen valtakamppailu koskee puolustautumista Venäjää vastaan – nyt ja tulevaisuudessa, hän painottaa.
EU ja Nato tarvitsevat Fiottin mukaan uudessa tilanteessa uuden toimintasuunnitelman ja muutoksen asenteissa.
– Mentaliteetin muutos ei voi perustua lausuntoihin, konsepteihin tai puheisiin, ellei niiden tueksi ei ole olemassa kovaa valuuttaa, rautaa ja tiettyä valmiutta riskinottoon. Sen lisäksi, että Eurooppa pyrkii vähentämään energia- ja resurssiriippuvuuttaan ja hallitsemaan väestörakenteeseen liittyviä haasteita, sen on suhtauduttava paljon vakavammin omaan sotilaalliseen voimaansa, hän sanoo.
– Tällä hetkellä on olemassa todellinen vaara, että Eurooppa jää jälkeen ampumatarviketuotannossa. Kuten Varsovassa toimiva OSW-tutkimuslaitos on arvioinut, 155 mm:n tykistöammusten vuosituotanto on vaihdellut 20 000 ja 30 000 kappaleen välillä Euroopan suurimmissa tuotantolaitoksissa, mutta Ukraina käyttää 25 000–40 000 tällaista ammusta joka viikko, hän toteaa.
Yksi konkreettinen geopoliittinen teko olisi siis hänen mukaansa se, että Euroopan valtiot nostaisivat ampumatarvikkeiden tuotantokapasiteettia ja pitäisivät valmistusmäärät korkealla tasolla.
– Mitään geopoliittista toimijaa ei kuitenkaan voida arvioida pelkästään ampumatarviketuotantonsa perusteella. Koska Eurooppa ei ole kollektiivisesti ydinasevalta, sen on annettava panoksensa puolustukseen toisin keinoin. Se tarkoittaa kovaa terästä, kuten panssarivaunuja, lentokoneita ja laivoja. Eurooppa on tosiasiallisesti uhrannut massatuotannon periaatteen korkean teknologian ja ”pieni on kaunista”-ratkaisujen alttarille. Se ei tulevina vuosina riitä, sillä Venäjälle on näytettävä, että EU ja Nato ovat linnoitus, johon ei voi tunkeutua.