Agronomiliiton toiminnanjohtaja Jyrki Walli peräänkuuluttaa yleisen ruoka- ja ravitsemustietouden parantamista niin kansalaisten kuin päättäjien keskuudessa.
Tietoa löytyy muun muassa ravitsemussuosituksista. Wallin mukaan kansallisten säästötalkoiden keskellä tulisi panostaa sellaisiin toimiin, jotka maksavat panostukset takaisin moninkertaisina – sekä kansalaisten hyvinvointina että kevyempinä sairaanhoidon kustannuksina pitkällä aikavälillä. Yksi konkreettinen keino on ravitsemusterapeuttien virkojen lisääminen.
Wallin puhui Kanta-Hämeen agronomien 70-vuotisjuhlassa Lopella lauantaina 5.10.
– Tällä viikolla julkistettiin uudet pohjoismaiset ravitsemussuositukset. Huomiota kiinnitetään aiempaa enemmän yksittäisten ravintoaineiden sijaan ruokavalion kokonaisuuteen sekä ruoka-aineiden laatuun ja merkitykseen ravintoaineiden lähteenä sekä korostetaan ravintoaineiden yhteyttä terveyteen. Suomen kansalliset ravitsemussuositukset on tarkoitus julkaista tammikuussa 2014, kertoo Walli.
Wallin mukaan ruualla on oleellinen merkitys siihen, miten kansakuntamme voi. Ruokabisnes on ala, joka monien muiden alojen nyt vaikeroidessa osoittaa kuitenkin menestymisen ja työllistämisen mahdollisuuksia. Investoinnit elintarviketeollisuuteen ovat kasvusuunnassa. Kasvava kotimainen ruokabisnes voidaan rakentaa vielä vahvemmaksi kansakunnan tukijalaksi, jos toimintaedellytyksistä laajasti pidetään huolta. Vaatimus koskee myös parhaillaan olevaa vääntöä eteläisen Suomen maatalousratkaisusta komission kanssa, samoin kuin tutkimusrahoitusta.
– Kansakuntamme hyvinvointia ei kuitenkaan mitata pelkästään bisnesmittareilla. Terveellisempi elämä suomalaisille on oltava tavoitteena. Ajantasaiset ja tutkittuun tietoon perustuvat ravitsemussuositukset tarvitsevat rinnalleen välineistön, jolla suositukset ja tieto muuttuvat yksilötalolla käytännöksi. Kyse on oppikirjojen sisällöistä, koti-, työpaikka- ja kouluruokailun laadusta. Erityisesti kysymys on oikeista osaajista oikeissa tehtävissä. Tiedon jalkauttamisessa avainasemassa ovat juuri laillistetut ravitsemusterapeutit, sanoo Walli.
– On helppo yhtyä ministeri Risikon toukokuussa Kansallisessa Diabetesforumissa esittämään toteamukseen: ”Meillä on aivan liian vähän ravitsemusterapeutteja. Dehko-hankkeen aikana suositeltiin määräksi 1/30 000 asukasta, vuonna 2010 luku oli yksi ravitsemusterapeutti 125 000:tta kohden. Kyllä ravitsemusterapeutti jokaisessa terveyskeskuksessa hintansa haukkuisi. Sillä saataisiin niin paljon kustannusvaikuttavuutta”, kiteyttää Walli.
Wallin mukaan ravitsemusterapeuttien virkojen lisäämiseen tulee päättäjillä olla nyt rohkeutta. Kaasua pitää uskaltaa painaa samalla kun joudutaan jarruttamaan. On selvää, että alan parhaita osaajia pitää houkutella myös rahalla, sillä palkat pitää olla kohdallaan.