Korona heikensi ensimmäisellä vuosineljänneksellä Suomen taloutta ennakoitua enemmän, laskua bkt:hen kirjattiin yli kuusi prosenttia. Nyt tuo bkt:n pudotus alkaa maksaa duunareille, asiantuntijoille – laveammin kaikille suomalaisille.
Koronakevät oli jotenkin epätodellinen. Ensin tuli ahdistus viruksesta ja heti sen perään ravintoloiden ja matkailualan selviämisestä. Ihmiset jäivät koteihin, maalattiin seiniä, tehtiin terasseja ja kunnostettiin puutarhaa sekä tietysti oltiin etätöissä tai lomautettuina. Kesällä helpotti, koronan ensimmäinen vaihe selätettiin.
Koronan toinen aalto on jossain tosiasia, Suomessa vielä tuloillaan. Firmojen sopeuttamistoimissa ei sen sijaan erityisesti pidätellä. Finnair kertoi ensin, sitten UPM, ikävistä uutisista. Pääministeri puoluetovereineen vierailee Jämsässä tänään.
Kun Sanna Marin valittiin pääministeriksi ja de facto SDP:n puheenjohtajaksi, arvio oli, että demarit saavat esiintymiskykyisen ja punavihreän johtajan. Sitten iski korona ja jokaisesta puolueesta hävisi aatteellinen keskustelu. Kaikki halusivat hoitaa kriisiä ja valtojohdon toivottiin onnistuvan. Sentimentti näkyi ja näkyy edelleen gallupeissa.
SDP:n puheenjohtaja teki harkitun liikkeen puoluekokouksen linjapuheessaan palatessaan visioonsa kuuden tunnin työpäivästä. Itse aloite ja sen ajoitus ovat perin omituiset.
Kun muut puhuvat siitä, että työtä pitäisi tehdä enemmän hyvinvoinnin säilyttämiseksi, pääministeri arvelee meillä olevan varaa sitä jakaa yritysten toimiessa maksumiehinä. UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen halusi herätellä suomalaisia poliitikoita avoimella kirjeellään. Sen viesti suomalaisen teollisuuden liian suurista kustannuksista on Mariniin nähden päinvastainen. Marin jopa vihjasi twiitissään, että osa irtisanomisista on turhia. Elinkeinoelämän ja pääministerin vuoropuhelu on väitteiden mukaan ohutta. Toivottavasti väite ei pidä paikkaansa.
Marinia pidetään uuden ajan sosiaalidemokraattisena johtajana. Tuijottaminen kaavamaisesti työtunteihin ja palaamalla luokkataistelun aikaisiin linjauksiin on tätä taustaa vasten kummallista. Näiden linjauksien rinnalla entinen puheenjohtaja Antti Rinne näyttäytyy modernilta poliitikolta, joka uskoo talouskasvun ja kilpailukyvyn tuovan myös tekijöille palkan. Ay-liikkeessä kuusituntista työpäivää ei ole puskettu mitenkään näkyvästi. Marin ajaa vasemmalta ohi.
Pääministeri käy siis tänään Kaipolan tehtaalla. Aikooko hän visioida sielläkin kuusituntuntisesta työpäivästä? Tuskinpa, tilanne on hieman eri kuin SDP:n puoluekokouksessa. Linjauksesta ei tietenkään ole apua työväen hätään eikä sillä ratkaista Suomen yhteiskunnan ongelmia edes vuosikymmenen kuluessa. Voi olla, että työväki haluaisi kuulla tarinan, jossa teollisuuden toimintaympäristöstä pidetään kiinni, jossa pohditaan ympäristötavoitteiden ja teollisuuden kilpailukyvyn yhteensovittamista, ja jossa toki toivotaan turvaa epävarmuuden ympärillä.
Yhä useammassa työssä tehdään töitä, ei tunteja. Yhä useammilla työpaikoilla tehdään työtä etänä tai konttorilla oman mieltymyksen mukaan. Työelämä on murroksessa ja siinäkin on omat haasteensa työssäjaksamisen suhteen. Viestinnän paljous ja nopearytmisyys saattavat esimerkiksi viedä kyvyn keskittyä olennaiseen, ja joillekin työn ja vapaa-ajan välinen raja hämärtyy jo liiaksi.
Kaipolan väki painii toisenlaisten ongelmien äärellä. Selväsanaiselta pääministeriltä kaivataan nyt myös kirkasta ajattelua. Työväki taitaa sitä odottaa eniten.
