Euroopan parlamentin jäsenenä 1999-2014 toiminut filosofian tohtori Eija-Riitta Korhola (kok.) kirjoittaa puheenvuorossaan euroerosta. Hän on jäänyt käydystä keskustelusta ihmettelemään teoreettista kysymystä:
– Mitä pahaa muuten siinä on, vaikka Suomi olisi ypöyksin ajanut Kreikan eroa eurosta? Juuri sitä varten tietyissä EU-kysymyksissä on yksimielisyyspäätöksenteko, jotta yksikin voi päätöksen estää.
– EU:n historiassa sitä on myös käytetty, usein oman edun turvaamiseen. Nyt ei olisi ollut kyse siitä. Suomi olisi pannut pisteen tai ainakin välimerkin ongelmalle, jota on vain siirretty eteenpäin samalla yhteisiä velkavastuita kasvattaen, Eija-Riitta Korhola toteaa.
Korhola sanoo edelleen ajattelevansa, että 2010 päätös rikkoa rahaliiton sääntöjä oli väärä.
– Se johti kierteeseen, jossa seuraava päätös synnyttää uusia ongelmia, ja asia mutkistuu lisää.
EU-jäsenyydensä alusta lähtien Kreikka on Korholan mukaan osannut junailla erikoisetuja.
– Pieni kasvi kallionkolossa saattoi tehdä avokalliosta tupakkapellon, joka vastaanotti tukia. Puoluevirkamies nautti palkkaa, vaikkei käynyt työpaikalla puoleen vuoteen eikä toimenkuvaa tiedetty. Tämän käytännön rakentajat ja sallijat ovat osasyyllisiä nykyisiin ongelmiin.
– Moraalikato ei koske yksin Kreikkaa. Jos EU:n säännöistä olisi pidetty kiinni, ei oltaisi tässä. Jos näistä menettelyistä ei olisi ollut hyötyjiä muissa EU-maissa ja erityisesti pankeissa, niitä ei olisi samalla tavalla sallittu.
Eija-Riitta Korholan mukaan Kreikan vaatimus muiden solidaarisuudesta ja yhteisvastuusta on vailla pohjaa niin kauan kuin valtionhallinnon tuhlaus ja tehoton veronkanto jatkuu.
– Tällaisia kriisin syitä ei korjata apupaketeilla. Apupaketit vain siirtävät väistämätöntä.
– Moraalikadon pohdinta ei voi tapahtua vain Kreikassa. Jos (Angela) Merkel sanoi jo 2011, että Kreikka ei koskaan pysty maksamaan velkojaan, hän jo silloin tiesi, että avustuspaketit eivät nosta Kreikkaa ongelmistaan. Motiivi olikin muualla, eikä ollut kovin reilua vetää koko euroryhmää saksalais- ja ranskalaispankkien pelastusoperaatioon Kreikan pelastamisen nimissä.
Korhola sanoo pitävänsä Kreikan euroeroa ja velkasaneerausta yhä parempana kuin tilanteen jatkamista näin. Hän pitää välttämättömänä myös osittaista velkojen leikkausta.
– Suomi menettää muutamia miljardeita mutta mitään sellaista vaihtoehtoa ei enää ole, jossa sitä ei tapahtuisi muutenkin.
– Vain kreikkalaiset voivat korjata Kreikan talouden pahimman ongelman. Moraalin konkurssista ei tosin nousta kovin helposti. Avustamalla ja yhteisvastuulla nousu tehdään kuitenkin tarpeettomaksi. Jokainen viikko lisää valitulla linjalla pahentaa selviämisen mahdollisuuksia. Kovin kauaa ei enää voida puhua hallitusta ratkaisusta, Korhola kirjoittaa.