Viikon kotimainen puheenaihe on ollut keskustan niin sanottu kaljagate. Viihdelehti Staran nostettua maanantaina esiin keskustan vaaliohjelmaan kytkeytyvän taustalinjauksen, jossa esitetään oluen laimentamista ja keskioluen siirtämistä Alkoon, loppuviikko onkin sitten kulunut mitä kummallisimpien syyttelyjen ja takinkääntöjen merkeissä.
Some-kansan vastustus yltyi niin kovaksi, että puheenjohtaja Juha Sipilän oli jo tiistaina puhallettava peli poikki: – Keskiolut pysyy kaupoissa. Olkaa huoleti. Keskusta ei sitä sieltä tule vetämään pois, hän rauhoitti mediaa.
Sipilä tuli samalla tehneeksi konkreettisen vaalilupauksen. Keskustan alkoholipoliittinen linja on silti tämän jälkeen kaikkea muuta kuin selvä. Mitäköhän maaseudulla asuva, raittiusaatteen eteen vannova kristillinen keskustaäänestäjä tästä kaikesta ajattelee? Siis keskusta on se puolue, joka lupaa ensimmäisenä pitää keskioluen visusti ruokakaupassa. Puoluehallituksen vuonna 2013 hyväksymälle poistamistavoitteelle onkin nyt äkkiä vedetty ruksit päälle. Se ei olekaan enää voimassa – ainakaan ensi vaalikaudella.
Vai onko linjaus sittenkin voimassa, vaikka keskiolut pysyy Sipilän lupauksesta kaupan hyllyllä? Keskustan varapuheenjohtaja Annika Saarikko on antanut ymmärtää, että linjaus on sinänsä voimassa, mutta kyse ei ole mistään kärkihankkeesta. Puolueen puheenjohtaja Sipilä taas sanoi Verkkouutisille, että ”alkoholipoliittinen linjaus on muuten nostettu, mutta tämä keino on sieltä valikoimasta pois”.
Tätä hallitusta on syytetty poukkoilusta, mutta nyt kyllä oppositiopuolue ja gallupjohtaja keskustan tempoileva politiikka ei herätä luottamusta.
Keskusta on yrittänyt vetää alkoholipoliittista keskustelua lillukanvarsiin ja muiden syyttelyyn, kun pitäisi puhua itse asiasta. Olennaista ei ole, oliko keskiolut-linjaus osa keskustan vaaliohjelmaa, siihen kytkeytyvä taustalinjaus tai kenties joku muu puolue-elinten hyväksymä paperi. Kansa haluaa tietää, minkälaista alkoholipolitiikkaa keskusta ajaa. Mitkä ovat ne keinot, nyt ja tulevaisuudessa?
Uskotaanko puolueessa alkoholipolitiikan entistä tiukempaan sääntelyyn vai siihen, että normeja höllentämällä päästäisiin kohti sivistyneempää alkoholikulttuuria?
Kohulinkin poistamisen jälkeen puolueen alkoholipoliittiset tavoitteet voisivat olla minkä tahansa puolueen ohjelmasta. Kaikki varmasti jakavat nämä kolme lausetta: ”Alkoholin aiheuttamia kustannuksia yhteiskunnalle on vähennettävä. Humalahakuisesta juomakulttuurista on päästävä kohti kohtuukäyttöä. Päihdehuollon ja -hoidon vaikuttavuutta on parannettava”.
Pahvikakkara – tässäkö vaaliohjelma?
Kun sain keskustan vaaliristeilyllä käteeni pahvikakkaran, tuijotin sitä epäuskoisena. Tämäkö on vaaliohjelma? Kakkaroiden lohkoihin oli kiteytetty varsin yleisiä teesejä, kuten ”sote maaliin”, ”200 000 uutta työpaikkaa” tai ”terveydeksi – vastuuta omasta hyvinvoinnista”.
Oli päästävä netin äärelle, keskustan sivuilta löytyvään sähköiseen kakkaraan, josta lohkoja klikkaamalla aukeni kustakin teesistä lisäselvitystä. Näiden alle oli koottu lisäksi kuhunkin teesiin liittyviä taustalinjauksia, joista joidenkin kohdalla luki, että ”valmistuu myöhemmin”. Tällaisia olivat esimerkiksi soteen ja verotukseen liittyvät linjaukset.
Saimme lehdistömateriaalina vielä paperisen version vaaliohjelmasta. Peräti ohjelman etusivulle on nostettu puolueen terveyspolitiikka ja sivun alaosaan viittaukset tähän liittyviin taustalinjauksiin, mukana myös kohuttu ”Kippis kohtuudelle” -linjaus.
Vaaliohjelmaan liittyvästä kokonaisuudesta ei voi mitenkään päätellä, että kyseinen alkoholipoliittinen linjaus tai joku tähän liittyvä keino ei olisikaan voimassa osana keskustan tavoitteita.
Keskusta on heittänyt syytöksiä jupakan nostosta niin median kuin kokoomuksenkin suuntaan. Syytökset ovat vailla perusteita.
Kummallinen on myös puheenjohtaja Sipilän ratkaisu poistaa keskustan nettisivuilta kaikki vaaliohjelman yhteyteen kytketyt linkit taustalinjauksiin. Tälläkö alkoholipoliittinen kompastuskivi poistui? Samalla sieltä katosi paljon muutakin vaaliohjelmaan liittyvää, konkreettista taustatietoa keskustan linjauksista eri politiikan aloilta. Äänestäjällä on oikeus tietää.
Kirjoittaja Satu Schauman on Verkkouutisten ja Nykypäivän politiikan toimittaja