– Kun perheitä autetaan varhaisessa vaiheessa, se on paitsi inhimillistä myös edullisempaa. Panostamalla kevyempiin, ennaltaehkäiseviin toimintamalleihin voidaan vähentää tarvetta kalliimmille ja raskaammille toimenpiteille kuten poliisin hälytystehtäville, oikeusprosesseille ja laitoshoidolle, Päivi Räsänen eduskunnassa järjestetyssä perhesurmien ennaltaehkäisyä käsittelevässä seminaarissa tiistaina.
Hänen mielestään on valitettavaa, että kunnat karsivat säästöpaineiden edessä juuri ennalta ehkäisevistä palveluista. Seurauksen on, että jälkilasku on moninkertainen.
– Usein pelkkä kotiapu vahvistaisi perheen voimavaroja niin, että vanhemmat selviävät kasvatustehtävästään eikä tilanne pääse kriisiytymään. Viime vuosikymmeninä tässä on menty väärään suuntaan, Räsänen totesi.
1990-luvun alussa lastensuojelun asiakkaina oli Suomessa vain noin 10 000 lasta ja 80 000 perhettä sai kunnallista kotipalvelua. Nyt luvut ovat toisinpäin. Lastensuojelun asiakkaita on noin 80 000 lasta ja vain 9 000 perhettä saa jonkinlaista kotiapua.
Toteutuvatko lapsen oikeudet?
Vuosina 2011 ja 2012 Suomessa tapahtui poikkeuksellisen monta perhesurmaa, jossa puoliso surmasi joko koko perheensä tai lapsensa. Perhesurmien kanssa samalle ajanjaksolle sijoittui Vilja Eerikan kuolema. Hän menehtyi vain 8-vuotiaana oman isänsä ja tämän puolison julmasti murhaamana.
Lainsäädännössä lapsen asema on vahva. Lapsen oikeuksien sopimus, jonka myös Suomi on vahvistanut, asettaa lapsen edun aina etusijalle.
Räsäsen mukaan perhesurmat ja Vilja Eerikan tapaus nostivat kuitenkin esille kysymyksen, toteutuvatko lainsäädännön takaamat lapsen oikeudet käytännössä.
– Kuullaanko ensisijaisesti vanhempia myös silloin, kun nämä eivät toimi lapsen edun mukaisesti. Nähdäänkö lapsi silloin kun hän on niin peloissaan, että hän ei uskalla puhua, kysyi Räsänen.
Lakimuutoksia tulossa
Perhe- ja lastensurmien taustoista laaditut useat selvitykset osoittavat, että viranomaisten yhteistyö ei ole riittävää, jotta perhe- ja lastensurmia voitaisiin ennalta ehkäistä tehokkaasti.
Kriisissä oleva ja apua hakeva perhe tai yksittäinen asiakas joutuu kertomaan omasta tilanteestaan aina uudestaan eri viranomaiselle, eikä tieto viranomaisten välillä kulje tarpeeksi tehokkaasti.
– Moniammatillinen viranomaisyhteistyö on osoittautunut sekä asiakkaan että palvelujen järjestäjän kannalta hyväksi ja taloudellisesti järkeväksi tavaksi toimia. Asiakkaat eivät putoa hallinnonalojen välisiin aukkoihin sillä moniammatillinen yhteistyö luo verkon eri ammattikuntien väliin, Räsänen toteaa.
Lainsäädäntö ei kuitenkaan tällä hetkellä tue moniammatillista viranomaisyhteistyötä. Räsäsen mukaan tavoitteena on, että huhtikuun alussa tehdään konkreettisia päätöksiä tarvittavista lainsäädäntömuutoksista. Osa toimenpiteistä on tarkoitus saada valmiiksi jo tämän hallituskauden aikana.