Maan hallitus on päivittämässä Suomen teollisuuspoliittista strategiaa vuoden 2024 aikana. Sen ympäriltä löytyykin paljon kysymyksiä. Valitettavasti sekä Euroopassa että USA:ssa on teollisuuspolitiikassa siirrytty vahvasti valtiojohtoiseen malliin. Uutta teollisuutta haalitaan useissa maissa miljardien tuotantotuella. Suomen on mahdoton pärjätä tukikilpailussa esimerkiksi USA:lle, Saksalle ja Ranskalle. Suuri merkitys tulevaisuuden teollisuuspolitiikalle on myös kauppasuhteiden nopeat muutokset ja talousalueiden blokkiutuminen. Suomenkin on käännettävä katseensa uusille markkinoille, jossa kohtaamme aivan uudenlaista kilpailua.
Miten ihmeessä voisimme vastata suurten maiden tukipolitiikkaan? Me pärjäämme ainoastaan sillä, että meillä on jotain sellaisia tuotteita ja palveluja, joita kukaan muu ei pysty tekemään. Siksi katse kääntyykin innovaatiopolitiikkaan. Kaikki me, jotka olemme ahkerasti kiertäneet Suomea ja tavanneet suomalaisia yrityksiä ja yrittäjiä, hämmästelemme kerta toisensa jälkeen yrittäjien kekseliäisyyttä. Joku on keksinyt aivan uuden metallimateriaalin, joka mahdollisesti pystyy korvaamaan kiinalaisten hallussa olevat kovametallit. Toinen yrittäjä on keksinyt seuraavan sukupolven älysormuksen. Kolmas on yhdistänyt lasit ja aurinkopaneelit.
Ongelma on se, että useat näistä keksinnöistä ovat piilossa. Yrittäjät eivät tee ”asiasta numeroa” ja samalla uskovat, että joku tulee hakemaan heidän nyrkkipajansa sisältä. Jollakin löytyy vahvasti intoa, toisella löytyy osaamista, mutta harvalla löytyy riittävästi pääomia haasteiden toteuttamiseen. Näitä kaikkia kuitenkin tarvitaan useimmissa tapauksissa. Siksi näenkin, että parasta teollisuuspolitiikkaa jatkossa onkin näiden piilossa olevien helmien löytäminen ja uusien helmien etsiminen – ja johdattaminen heidät kasvun tielle.
Suomessa on nyt innostuttu siitä, että meidän pitää tukea keskisuuria yrityksiä suureksi (mittelstand-strategia). Varmasti sen pitääkin olla osa uutta teollisuusstrategiaa ja sillä saadaan kenties nopeasti uutta kasvua, mutta yksisilmäisesti tähän strategiaa ei kannata tarttua. Me tarvitsemme myös nykyisiä pieniä yrityksiä ja start-uppeja kasvamaan keskisuuriksi ja isoiksi. Siksi pieniä, joustavia ja kekseliäitä yrityksiä ei tule unohtaa uudessa teollisuusstrategiassa.
Suomessa on innostuttu myös puhtaan energian investoinneista, ja ne ovatkin maallemme mahtava kilpailuetu. Hienoa jos saamme jopa 200 miljardin euron paperilla olevista investoinneista merkittävän osan toteutukseen. Nyt meidän on tehtävä kaikkemme, että olisimme näissä investoinneissa esimerkiksi Ruotsia nopeampia ja ymmärrämme, että kyse on teollisuuspolitiikasta. Hiukan huolestuneena kuuntelin alkusyksystä Lapissa, että Suomi tulkitsee energiainvestoinnit osana energiapolitiikkaa. Ruotsi puhuu koko ajan teollisuuspolitiikasta. Hyvänä esimerkkinä Suomessa puhutaan vetyputken rakentamisesta kohti Saksaa. Emme halua olla raaka-ainetoimittaja, vaan meidän on saatava puhdasta energiaa käyttävä teollisuus Suomen maaperälle.
Vierailin pari viikkoa sitten Keski-Pohjanmaalla. Siellä paikallisen kehitysyhtiön johtaja kertoi, että hän tietää useita yrityksiä, jotka voisivat kasvaa reippaasti lähivuosina, mikäli innovaatiopolitiikan työkalut saadaan kuntoon. Yrityksissä haastetaankin esimerkiksi Business Finlandin liiankin vahva vientivaatimus tuen ehtona. Monella yrityksille 5-10 vuotuinen viennin kasvu on jo melkoinen saavutus. Lisäksi yrityksissä kaivataan julkista sektoria entistä enemmän ”rinnalla kulkijoiksi”. Monet yrittäjät ovat vahvoja ideanikkareita ja tuntevat oman toimialansa mahdollisuudet, mutta eivät osaa runoilla hakemuksia siten, että julkista tukea tulisi hankkeille.
Yrittäjäjärjestö on vuoden 2024 aikana tekemässä laajaa kiertuetta eri puolilla Suomea teollisuuden pk-yrityksissä. Tavoitteena on kerätä esimerkkejä potentiaalisista kasvutarinoista ja kertoa myös kasvun hidasteista suomalaisessa yhteiskunnassa. Tulevissa tarinoissa yrittäjät kertovat, millä edellytyksellä Suomen teollisuuden hartiat levenevät. Ilman leveämpiä yksityisiä hartioita emme pysty saavuttamaan hallituksen tavoitetta neljän prosentin tki-osuudesta bruttokansantuotteesta. Ehkä maan hallituksenkin kannattaa tulla mukaan yrittäjien ”iltanuotioille”.
