Akavan pääekonomisti Pasi Sorjonen ihmettelee, miksi valtio on valmis ottamaan 20 miljardia euroa lisävelkaa elvytyksen nimissä mutta välttää kansalaisten työn verotuksen keventämistä.
Hallituksen seitsemäs lisäbudjetti arvioi valtion tarvitsevan noin 19,6 miljardia euroa lisälainaa vuonna 2020. Summa on ennätyksellisen suuri.
− Suomi todella elvyttää talouttaan. Mutta pääasiassa vain lisäämällä julkisia kulutusmenoja, julkisia investointeja ja tulonsiirtoja. Veroelvytys puuttuu työkalupakista lähes kokonaan. Pasi Sorjonen kirjoittaa blogissaan.
− Siihen täytyy olla erityisen painava syy. Mikä se voisi olla? Hän jatkaa.
Yksi perustelu toistuu hänen mukaansa ylitse muiden: ansiotuloverotuksen kevennysten sanotaan olevan tehoton tapa elvyttää, koska todennäköisesti kansalaiset säästäisivät lisätulojaan eivätkä juurikaan lisäisi kulutustaan.
− Lisäksi kotitalouksien säästämisen on jo havaittu kasvaneen koronakriisin aikana. Siitä jotkut päättelevät, että kuluttamista ei näytä niinkään rajoittavan kotitalouksien budjetti, vaan paremminkin erilaiset pelot tai rajoitukset, jotka estävät kuluttamisen tai ainakin hillitsevät mahdollisuuksia kuluttaa, Sorjonen sanoo.
− Onko verotuksen keventäminen siis järkevää vain, jos kansalaiset elävät kädestä suuhun? Hän kysyy.
Tällaiset virallisiin kansantalouden kehitystä kuvaaviin tilastoihin nojaavat selitykset kuulostavat Sorjosen mukaan hyvin vakuuttavilta.
− Kirkkaampaa päivänvaloa ne eivät kuitenkaan kestä, koska pohjautuvat virheelliseen käsitykseen tilastoidusta säästämisestä.
”Kulutus ei useinkaan sanele säästämistä”
Sorjonen huomauttaa, että kotitalouksella ei välttämättä ole yhtään ylimääräistä pelivaraa edes silloin, kun kaikki tulot eivät mene kulutukseen. Monessa kotitaloudessa tärkeysjärjestys voi Sorjosen mukaan olla niin päin, että ensin siirretään syrjään rahat asuntolainan lyhennystä varten ja sen jälkeen katsotaan, paljonko on varaa kuluttaa.
− Eli kulutus ei ehkä useinkaan sanele säästämistä, vaan säästämisen pakko sanelee kulutuksen. Jos rahaa olisi enemmän, se menisi kulutukseen, ei säästämiseen.
Jopa sellaisessa tapauksessa, että ensin hoidetaan lainanlyhennys ja sitten laitetaan vakiosumma säästöön, kuten rahastoihin, on Sorjosen mielestä liian uskaliasta päätellä, että mahdollinen veronkevennys menisi säästöön.
− Liian monilla suomalaisilla kotitalouksilla taloudelliset puskurit ovat niin vähäiset, että kaikki isommat hankinnat vaativat säästämistä etukäteen tai jälkikäteen. Sellaisia ovat esimerkiksi kestokulutustavaroiden hankkiminen (auto, uusi kodinkone), remontointi (uusi keittiö), unelmaloma (korona-aikana kotimaassa) sekä tietenkin juuri asunto.
Pasi Sorjonen huomauttaa, että ruotsalaisten kotitalouksien säästäminen on vuosien kuluessa kasvanut kaikilla mittareilla. Suomalaisten kotitalouksien säästäminen on pysynyt kutakuinkin ennallaan.
− Miten Ruotsi elvyttää omaa talouttaan? Keventämällä muun muassa ansiotulojen verotusta, Sorjonen sanoo.