Verkkouutiset

Miksi Sanomat savusti Ilmari Susiluodon UM:stä?

Martti Ahtisaaren jälkeen Suomi halusi siirtyä Venäjän peesaajaksi ja vaientaa kriittiset äänet.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Tunnetun Neuvostoliitto-Venäjä -analyytikon, valtiotieten tohtori Ilmari Susiluodon (1947-2016) uran suurin synti oli osallistua teoksen Venäjä – jättiläinen tuuliajolla (Edita 1996) yhdessä toimittajien Anne Sailas (nyk. Kuorsalo) ja Martti Valkonen julkaisemiseen. Teos käsitteli kaunistelematta Venäjän siirtymistä ns. rosvokapitalismiin.

Siitä alkoivat ilmestyä Susiluodon kriittiset kirjat. Kirjan huomiot pätevät yhä. Toinen synti liittyi Susiluodon kadehdittavan luottamuksellisiin suhteisiin presidentteihimme Mauno Koivisto ja Martti Ahtisaari.

Venäjä – jättiläinen tuuliajolla oli Aatos Erkon ja Helsingin Snomien silmissä niin haitallinen, että lehti palkkasi sen teloittajaksi sopivan tunteettoman valtiotieteen ylioppilas Johan Bäckmanin, alussa Erkki Tuomiojan (sd.) suojatin. Se oli kuin entisaikojen lännenelokuvista: kylä palkkasi tappajaksi etäisten laaksojen miehen, hired hand, joka tuli, teki tilauksen mukaisen työn ja poistui.

Tänään maan valtamediat eivät halua lausua edes dosentti Bäckmanin nimeä. Hänet on luokiteltu Venäjän johdon palvelijaksi ja neuvonantajaksi, pahaa Suomea vastaan taistelevaksi.

Mutta näin valtakunnan mahtimedia julisti kirjantekijäkolmikon ulkopoliittisesti arveluttavien henkilöiden kastiin. Anne Kuorsalon artikkeli Juuso Salokosken toimittamassa kirjassa kuvailee tuon tapahtuman seurauksia. Heille koitui hankaluuksia työpaikoillaan.

Varsinkin Martti Valkosesta tuli Aatos Erkon silmissä todella vihollinen. Valkonen kun kirjoitti työpaikkansa Sanomien kannalta kielteisen Suomettaminen jatkuu yhä (Tammi 1998). Yrittihän Erkko tuolloin luoda liikesuhteita Venäjälle. Siitä alkoivat vähitellen vaikeudet ulkoministeriössä, jossa Susiluoto oli idän asioihin perehtynyt tutkija.

Raportit presidenteille herättivät virkakateutta

Juuso Salokosken kokoama teos on muistokirja Ilmari Susiluodon kunniaksi. Se on kokoelma hänen kanssaan eläneiden ja työskennelleiden kuvauksia huumorintajuisesta ja rohkeasanaisesta tutkijasta. Kirjassa on myös laaja kokoelma Susiluodon kirjeenvaihtoa, presidenttejä myöten.

Hän osasi muotoilla kirjoittajana ja puhujana sanomansa niin, että korvat herkistyivät, monella jopa punehtuivat. Hän oli sanankäytön virtuoosi. Vaikka aihe oli Venäjä, Susiluoto ei pelännyt. Pelottomuus oli suomettuneille liikaa, mutta vaarallinen riidanhaastaja hän ei ollut.

Susiluodosta tuli presidenttien Koivisto sekä Ahtisaari luottamuksellinen neuvonantaja. Mauno Koivisto perusti tiedolliseksi tuekseen ns. perestroika-ryhmän, joka koostui vaihtelevasta joukosta Neuvostoliitto-asiantuntijoita, Susiluoto yhtenä heistä. Hän alkoi laatia presidenttiä avittavia raportteja, joita hän toimitti suoraan presidentin käyttöön.

Se, mitä hyötyä Koivistolle itselleen noista palavereista oli, jää arvailun varaan. Niissä vallinnut tunnelma imarteli ja miellytti kuitenkin kaikkia. Koivisto piti usein oman valmistelemansa esityksen, joka kansliapäällikkö Jorma Kalelan mukaan ”ei kommentoinut varsinaisesti alustuksia, eikä rohkaissut jatkopuheenvuoroihin”. Ehkä Kalevi Sorsan (sd.) luonnehdinnassa kanssakäymistä Koiviston kanssa on yksi totuuden siemen: ”Dialogit usein epäonnistuivat, dialogeista tuli monesti enemmän yksinpuheluita, niin sanottuja manulogeja.”

Koivisto arvosti spontaania palvelua samalla, kun virkatien ohittaminen herätti kateutta UM:n sisällä. Ulkoministerinä oli Tarja Halonen (sd.), hänen tultuaan valituksi presidentiksi, ministeriksi astui Erkki Tuomioja. Susiluodon savustaminen alkoi ministeriössä jo Halosen ja jatkui Tuomiojan aikana.

Kumpikaan ei ollut halukas tilanteen selkiinnyttämiseen – päinvastoin ulkoministeriö yritti irtisanoa tutkijansa, mutta jäi häviölle niin, että Susiluoto siirrettiin Aleksanteri-instituuttiin.

Matti Ahtisaarta Susiluoto palveli välittämällä tilannekuvia Venäjältä Boris Jeltsinin valtakauden lopussa. Kun johtoon nousi Vladimir Putin, jälkisuomettuneisuus yhä jatkui vuosikaudet. Tänään HS käyttäytyy aivan toisin. Erkon jälkeen Venäjää Sanoma-konserni käsittelee nyt tarpeen mukaan hyvinkin kriittisesti. Siitä kiitokset erityisesti toimittajille Pekka Hakala (HS) ja Arja Paananen (Ilta-Sanomat).

Venäjän tutkiva analysointi ei sovi pelokkaille lakeijoille

Varsovan liiton vuonna suorittama 1968 Tshekkoslovakian miehitys järkytti niin presidentti Urho Kekkosen, Mauno Koiviston kuin koko maailmankin. Vain kommunistiseen diktatuuriin uskoneet sementoivat marxismileninismin.

Myös nuori Susiluoto alkoi jo opintojensa alussa katsella viileän tutkivasti itäistä naapuriamme, ja vähitellen hänestä tuli myös Karjala-henkinen. Myöhemmin perheen Jollaksen kotitalon tangossa alkoikin liehua Suomen lipun sijaan Karjalan viiri. K-sana on meillä yhä arveluttavien sanojen listalla.

Tutkijoiden uraketjut saattavat sisältää mielenkiintoisia merkkipaaluja, jotka voivat muodostua arvaamattomiksi käännekohdiksi. Eräässä Susiluodon tieteellisessä artikkelissa kosketeltiin suomalaisen filosofin Rafael Karstenin huomioita eteläamerikkalaisesta inkavaltiosta, eli ”muinaisen inkavaltion aikapolitiikkaa”.

Antropologian ja politiikan filosofointi revähtikin joskus maallikon järjenjuoksun tuolle puolen. Silti moni valpas taisi ymmärtää Susiluodon havaintojen ajatuksen: muinaisella uskontoon perustuneella tyrannivaltiolla oli yhtäläisyyksiä kommunistisen Neuvostoliiton kanssa.

Kirja sisältää oppineiden omat laatuvaatimukset täyttäviä tieteellisiä tekstiryöppyjä. Yksi viisaista on emeritusprofessori Kari Palonen – 1970-luvun kokoomusnuoria aatevalmentanut filosofi. Hän tarjoilee paikoin yli hilseen suhahtavia ajatuksia. Palosta voi luonnehtia käveleväksi paradoksiksi ja Susiluotoa ihastuttaneeksi ystäväksi, rohkeaksi ajattelijaksi. Kirjoittaessaan Ilmari Susiluodosta hänestä muotoutuu kuitenkin omien julkaisujensa markkinoija. Pätevyyden, oppineisuuden ja kaveruuden ilmaisuissa olisi ollut kuitenkin tyylivaihtoehtoja.

Juuso Salokoski (toim.): Ilmari Susiluodon suuruuden laskuoppi. Salokoski & Opus Liberum Helsinki 2020.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)