Helsingin Sanomiin mielipidekirjoituksen laatinut Raimo Leppänen sanoo sinänsä kannatettavassa pyöräilyssä mennyn Helsingissä liiallisuuksiin.
– Keskustan kapeille ja ahtaille kaduille halutaan väkisin rakentaa pyörätiet, vaikka ne eivät sinne kunnolla mahdu. Hulluinta on, että uusia pyöräilyväyliä rakennetaan monille sellaisillekin paikoille, joissa jo ennestään on pyörätie, kirjoittaja ihmettelee.
Hänen mukaansa ”kaupunki rakentelee pyöräteitä molemmin puolin kapeita katuja, niiden tieltä raivataan surutta vanhat hyväkuntoiset katupuut, katuja kavennetaan, raitiovaunupysäkkejä siirrellään ja poistetaan, ja parkkipaikkoja hävitetään”. Kaikki tehdään kustannuksia kaihtamatta ja ympäristöstä piittaamatta.
– Viimeisin villitys ovat ylileveät, baanoiksi kutsutut pyöräilyväylät, joita suunnitellaan verkostoksi eri puolille kaupunkia. Jo nyt jälki on karmeaa. Mechelininkadulta kaadetaan puut, Helsinginkadulla on räjäytetty Mäntymäen kallioita ja Töölönlahden tienoot Oopperatalon kulmalla on kaivettu ylösalaisin.
Leppänen ihmettelee myös Käpylässä Louhenpuistoon raivattua kymmenien metrien levyistä raiskiota radanvarressa kulkevaa uutta pyöräbaanaa varten. Kalliot on räjäytetty ja puistometsä kaadettu.
– Miksi pyöräilyväylä tarvitsee moottoritien verran tilaa?
Helsingissä Taivallahdessa Sibeliuspuiston reunassa kulkevalle Merikannontiellekin on suunniteltu uusia pyöräilybaanoja.
– Kapealle rantatielle mahtuvat nyt kapeille reiteilleen sovussa niin kävelijät, pyöräilijät kuin autotkin töyssyineen. Tällaista idyllistä rantamaisemaa ei pidä pilata uusilla pyöräilyväylillä.