Viime vuosina on puhuttu paljon ilmiöstä, jossa nuoret miehet kääntyvät poliittisesti oikealle. Ilmiö on osa laajempaa kehityskulkua, jossa sukupuolten välinen ero arvoissa näyttää kasvavan: nuoret naiset kannattavat enenevissä määrin vasemmistolaisia ja liberaaleja arvoja, kun taas miehiin vetoavat oikeistolaiset ja konservatiivisemmat arvot.
Ilmiötä voidaan pitää kansainvälisenä. Euroopassa ja Yhdysvalloissa erityisesti oikeistopopulistiset puolueet saavat yhä enemmän kannatusta nuorilta miehiltä. EVA:n vuoden 2025 arvo- ja asennetutkimus osoittaa suomalaisten asenteiden kääntyneen vahvasti oikeistolaisempaan suuntaan. Muutos on erityisesti nähtävissä nuorissa miehissä.
Haluan nuorena oikeistolaisena miehenä esittää näkökulmani siitä, mitkä tekijät voivat selittää asennemuutosta. Nämä näkökulmat eivät yksin riitä selittämään kyseistä ilmiötä, mutta pyrin esittämään ainakin joitain ajatuksia, jotka koen sen kannalta olennaisiksi.
Hyvinvointivaltion valuvikojen ilmentyminen
Sukupolveni – 2020-luvun nuoret aikuiset – on nähnyt suomalaisen hyvinvointivaltion perusteiden murenevan. Olemme tottuneet uutisiin kestävyysvajeesta, valtiontalouden kroonisesta velkaantumisesta sekä palveluiden heikkenemisestä.
Talouskasvua ei Suomessa ole juuri ollut vuosina 2008–2025. Suomessa kasvaa sukupolvi, joka on elänyt lähes koko nuoruutensa talousvaikeuksien keskellä. Lisäksi olemme seuranneet Pisa-tulosten heikentymistä sekä eläkemaksujen ja -iän nousua.
Pienempää valtiota ja yksilön vastuuta korostava oikeistolaisuus voikin siis tuntua houkuttelevammalta vaihtoehdolta tilanteessa, jossa hyvinvointivaltion katsotaan epäonnistuneen sille asetetuissa tehtävissä. Mikäli ratkaisuja ei synny julkisen sektorin voimin, on monelle nuorelle miehelle luontevaa etsiä vastauksia muualta.
Vastareaktio liberaalille valtakulttuurille
Nuorten miesten oikeistolaistumista voidaan jossain määrin pitää myös nykypäivän vastakulttuurina. Koko 2000-luvun poliittinen valtavirta on ollut pohjavireeltään edistysmielistä. Yksilökeskeisyyden eli individualismin myötä huomio on siirtynyt vahvasti yksilön omaan kokemukseen ja identiteettiin.
Yksilön vastuusta on puhuttu merkittävästi vähemmän, mikä hämärtää erityisesti nuorten käsitystä omasta roolistaan yhteiskunnassa. Oikeistolaisen ajattelun vetovoimatekijänä voidaankin pitää vapauden ja vastuun tasapainoa. Yhtä ei voi olla ilman toista. Yksilön vapauksia ja oikeuksia korostava, mutta toisaalta vastuun kollektiiville ulkoistava kulttuuri on monelle nuorelle miehelle luotaantyöntävä.
Tämän lisäksi varhaista 2000-lukua on leimannut globalisaation ja monikulttuuristen arvojen edistäminen. Näiden kehityskulkujen negatiivisista lieveilmiöistä keskusteleminen on vasta hiljattain muuttunut osaksi poliittista valtavirtaa.
Samaan kategoriaan lukeutuu myös huoli perhearvojen ja syntyvyyden rapautumisesta. Vielä joitain vuosia sitten näihin kysymyksiin tartuttiin yksinomaan oikeistolaisissa ympyröissä, jolloin valinnanvaraa ei nuorilla miehillä yksinkertaisesti juuri ollut.
Epävarmoina aikoina varmuutta perusteista
Lopuksi on hyvä todeta, että elämme erityisesti nuorten näkökulmasta epävarmoja aikoja. Turvallisuuspoliittisesti haastavampi ympäristö, taloudelliset epävarmuudet ja sosiaalisen koheesion heikentyminen voidaan nähdä lisäävän arvostusta sellaisia arvoja kohtaan, jotka tarjoavat varmuutta ja vakautta.
Samalla myös nuorten miesten luottamus tulevaisuuteen on heikentynyt, esimerkiksi Sitran tutkimusten mukaan. Vakiintuneet ja perinteiset instituutiot, jotka usein mielletään enemmän oikeistolaisiksi, voidaan nähdä luontaisesti vetoavan vahvemmin heikon tulevaisuususkon keskellä.
Nuoret miehet eivät ole ääriajattelijoita. He ovat kyllästyneet siihen, että heidän mielipiteensä määritellään automaattisesti vääriksi. Kun yhteiskunnallinen keskustelu tuntuu yksipuoliselta, he etsivät vaihtoehtoa. Oikeistolaisuus on monelle tapa sanoa: ”Minä ajattelen itse.”