BBC Future pohtii artikkelissaan jokaista koskettavaa mysteeriä: miksi et muista, millaista vauvana ja pienenä lapsena oli? Kun aistit olivat herkimmillään, luulisi kaiken uuden pysyvän mielessä.
Varhaislapsuuden unohtumisen syyt ovat piinanneet Sigmund Freudista alkaen lukuisia tiedemiehiä. Asiaan liittyy myös jatkokysymyksiä kuten tapahtuivatko varhaisimmat muistamamme asiat oikeasti, muistammeko asioita mutta emme osaa kuvailla niitä – ja voisiko jonain päivänä muistaa vanhoja asioita jälleen?
Vauva alkaa käyttää muistiaan jo kohdussa, mutta unohtaa myöhemmin. Yksinkertaisena selityksenä on pidetty sitä, että vanhimmat tapahtuneet asiat putoavat ensimmäisinä. Mutta tämä ei kerro kaikkea.
Keskimäärin ihminen muistaa jotain ensimmäisen kerran ajastaan 3,5-vuotiaana. Jostain syystä eri maissa varhaisimpien asioiden muistaminen vaihtelee jopa parilla vuodella. Kiinassa lasten muistoja ei pidetä merkityksellisinä, kun taas maorit muistavat asioita joita heille tapahtui 2,5-vuotiaina.
Joidenkin psykologien mukaan muistot kehittyvät vasta alkaessamme todella puhua, kun kokemukset jäsentyvät mieleen. Syntymämykillä ei kuitenkaan ole todettu eroa muistamisessa.
Entä jos varhaislapsuudessa aivot eivät ole vielä kehittyneet tarpeeksi muistamaan?
Entä pitävätkö lapsuudesta muistamamme asiat paikkaansa? Puheet muuttuvat usein lapsen mielessä visuaalisiksi ja kehittyvät ajan myötä muistoiksi.
”Ehkä suurin mysteeri ei ole miksi emme muista lapsuuttamme – vaan voimmeko uskoa muistoihimme lainkaan”, BBC Future summaa.