Olen toiminut yli 25 vuotta matkailu- ja palvelualalla yrittäjänä. Tiedän omasta kokemuksesta, mitä tarkoittaa, kun lainsäätäjä velvoittaa yrityksiä turvaamaan asiakkaiden rahat konkurssin varalta.
Matkailualalla tämä on arkea. Jos ostat matkapaketin ja matkanjärjestäjä menee konkurssiin, rahasi ovat turvassa.
Jos ostat huonekalut ja maksat ne etukäteen, saatat menettää kaiken.
Miten tämä voi olla oikein? Askon konkurssi paljasti taas saman epäkohdan: Suomessa kuluttajansuoja riippuu toimialasta.
Matkailualalla vastuu on otettu tosissaan
Matkailualalla yrityksiltä on vaadittu jo vuosikymmeniä raskaita vakuuksia. Vuonna 2018 uudistettu EU:n matkapakettidirektiivi vahvisti kuluttajansuojaa entisestään.
Valvonnasta vastaa Kilpailu- ja kuluttajavirasto, ja järjestelmä toimii. Asiakkaiden ennakkomaksut turvataan. Tarvittaessa järjestetään paluukuljetus. Nykyisen lain aikana yksikään matkustaja ei ole menettänyt rahojaan matkanjärjestäjän konkurssissa.
Tämä ei ole markkinahäiriö. Tämä on tietoinen poliittinen valinta.
Matkailualalla on katsottu, että kuluttajan rahat eivät saa kadota konkurssipesään.
Muilla aloilla kuluttaja jää jonon hännille
Samaan aikaan muilla toimialoilla kuluttaja on käytännössä vakuudeton velkoja.
Hän maksaa tuhansia euroja etukäteen – ja konkurssin tullessa rahat katoavat.
Ei erityissuojaa. Ei automaattista palautusta. Ei turvaverkkoa.
Velkojajärjestyksessä pankit ja rahoittajat menevät edelle. Kuluttaja odottaa ja yleensä turhaan.
Tämä ei ole yhdenvertaista kuluttajapolitiikkaa.
Onko aika uudistaa konkurssilainsäädäntöä?
Jos matkailualalla voidaan edellyttää pakollisia vakuuksia, miksei samaa periaatetta voisi soveltaa toimialoille, joilla kerätään merkittäviä ennakkomaksuja?
Vaihtoehtoja on useita:
– Kuluttajien ennakkomaksuille oma etuoikeus konkurssissa
– Pakollinen vakuusjärjestelmä aloille, joilla peritään suuria ennakkomaksuja
– Vakuutustuotteet, jotka kytketään suoraan kauppaan – pieni lisämaksu, mutta täysi turva
Yrittäjänä tiedän, että vakuudet maksavat. Matkailualalla ne sitovat pääomaa ja lisäävät hallinnollista taakkaa. Mutta samalla ne luovat luottamusta – ja luottamus on markkinatalouden polttoaine.
Ilman luottamusta ennakkomaksuja ei makseta. Ilman ennakkomaksuja moni liiketoimintamalli ei toimi.
On vaikea selittää suomalaiselle kuluttajalle, miksi hänen lomamatkansa on lainsäätäjän mielestä suojaamisen arvoinen – mutta hänen kotinsa kalusteet eivät ole. Yrittäjänä tiedän, että jokainen uusi velvoite maksaa. Mutta vielä kalliimpaa on luottamuksen menetys. Markkina toimii vain, jos luottamus toimii.
Kuluttajansuoja ei saa olla toimialakohtainen etuoikeus.
Sen pitäisi olla periaate.