[rev_slider alias=”inflaatio-01″ mode=”header”][/rev_slider]Euroopan keskuspankki on erikoisessa tilanteessa. Rahapolitiikka on ennätyskevyttä, mutta inflaatio eli kuluttajahintojen kasvu ei suostu nousemaan tavoitellulle kahden prosentin tasolle.
Tällä on keskeinen merkitys asuntovelallisen kannalta. Suomessa asuntolainojen korot on enimmäkseen sidottu 1-12 kuukauden euribor-viitekorkoihin, jotka noudattelevat keskuspankin ohjauskorkoa. Tällä hetkellä euriborit ovat negatiivisia, kun Euroopan keskuspankin ohjauskorko on nollassa ja lisäksi keskuspankki harjoittaa rahapoliittista elvytystä.
Asuntovelallisen ja kenen tahansa muun lainanottajan kannalta kriittistä on se, milloin lyhyet korot lähtevät nousuun. Se on taas riippuvaista EKP:n korkopolitiikasta. Toistaiseksi koronnostoa ei ole näköpiirissä, mutta EKP:n elvyttävä rahapolitiikka on loppumassa.
EKP aloitti velkakirjojen osto-ohjelmansa maaliskuussa 2015. Siitä lähtien keskuspankki on lisännyt rahan tarjontaa ostamalla arvopapereita (enimmäkseen jäsenvaltioiden velkakirjoja) 60 miljardin euron kuukausitahtiin.
Viime lokakuussa EKP päätti hidastaa tahtia tänä vuonna 30 miljardiin euroon kuukaudessa ja lopettaa osto-ohjelman syyskuuhun mennessä. EKP jätti kuitenkin osto-ohjelman lopettamiseen varauman, että sitä voidaan myös jatkaa yli syyskuun, jos tarpeen.
Viime perjantaina julkaistiin EKP:n edellisen korkokouksen keskustelupöytäkirja, josta selvisi, että paranevan taloustilanteen perusteella velkakirjojen ostot saatettaisiin lopettaa suunnitellussa aikataulussa syyskuuhun mennessä. Koska EKP:n neuvosto katsoi, että inflaatiossa on kuitenkin paineita alaspäin, koronnosto saattaisi lykkääntyä pitkälle vuoteen 2019. Financial Timesin joulukuun lopussa julkaistussa laajassa ekonomistikyselyssä oli lähes yksimielisyys siitä, että ensimmäinen koronnosto tapahtuu vasta vuonna 2019.
Korkojen kovin nopeaa nousua ei kuitenkaan tarvitse pelätä niin kauan kuin inflaatio on ennätysalhaista. Loppuvuodesta inflaatio jopa hidastui ja vuotuinen kuluttajahintojen muutos oli EKP:n mukaan joulukuussa 1,4 prosenttia euroalueella. Kahden prosentin tavoitteeseen on vielä matkaa. Vasta inflaation alkaessa nousta kahden prosentin tasolle, EKP:n pitäisi alkaa nostaa ohjauskorkoaan.
Lainakanta kasvaa hitaasti
Inflaation hidas kasvu on ihmetyttänyt ekonomisteja. EKP:n tase on kasvanut rahapoliittisen elvytyksen aloittamisen jälkeen 2,4 biljoonalla eurolla ja yli tuplaantunut. Rahaa on pumpattu ennätysmäärä markkinoille.
Se on ennen kaikkea helpottanut valtioiden velanottoa ja näkynyt varallisuusarvojen, etenkin osakekurssien kohoamisena.
Kierrossa olevan rahan määrä on kuitenkin kasvanut hitaasti. Kierrossa olevan rahan määrä on suoraan verrannollinen siihen, kuinka paljon kotitaloudet ja yritykset ottavat uutta lainaa. Uutta rahaa tulee kiertoon joka kerta, kun pankki myöntää uuden lainan.
Lainakannan kasvu on ollut hidasta vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin ja sitä seuranneen eurokriisin aikana. Finanssikriisiä edeltäneen noususuhdanteen aikana useissa Euroopan maissa kehittyi kuplia asuntomarkkinoille. Hinnat nousivat. Rakennusteollisuus kukoisti. Sitten tuli romahdus. Hinnat tulivat alas. Kotitaloudet jäivät velkavankeuteen. Rakentaminen pysähtyi. Pankeille jäi käteen järjestämättömiä luottoja.
Kotitaloudet eivät enää pystyneet tai uskaltaneet ottaa suuria lainoja. Rakennusteollisuus ja siihen kytkeytyneet yritykset eivät ottaneet uusia lainoja. Kysyntä vaimeni ja muidenkin yritysten investoinnit ja siten lainanotto vaimenivat. Pankit taas olivat järjestämättömien luottojen ja uuden sääntelyn takia varovaisempia myöntämään luottoja.
Euroalueella lainakanta lähti kasvuun vasta vuoden 2015 lopulla, mutta kasvu on ollut hidasta.
[rev_slider alias=”inflaatio-02″][/rev_slider]
Palkankorotukset vauhdittavat inflaatiota
Inflaation hitaus on loogista selittää lainakannan kasvun olemattomuudella. Se myös vastaa monetaristien kuten edesmenneen taloustieteen nobelistin Milton Friedmanin havaintoa siitä, että inflaatiota syntyy vain silloin, kun rahan määrä kasvaa nopeammin kuin tuotannon kasvu. Nyt keskuspankkirahan määrä on kyllä kasvanut, mutta ei kierrossa olevan rahan määrä lainakannan hitaan kasvun takia.
Lainakannan kasvun hitauden taustalla on ilmiö, joka saattaa heikentää talouden potentiaalin kasvua ja estää palkansaajia nauttimasta uuden kasvun hedelmistä.
Berkleyn yliopiston professori ja Bill Clintonin presidenttihallinnon taloudellinen neuvonantaja J. Bradford Delong kiinnittää tuoreessa Project Syndicaten kirjoituksessaan huomionsa palkankorotusten ja inflaation yhteyteen.
Delong kyseenalaistaa monien ekonomistien tulkinnan, että hidas inflaatio johtuisi väliaikaisista positiivisista tarjontashokeista (tarjonnan laajentumisesta), jotka alentaisivat tuotteiden hintoja.
Delong viittaa aiempaan tutkimukseensa, jossa hän on käynyt läpi 1970-luvun korkean inflaation aikaa Yhdysvalloissa. Yksi keskeisistä Delongin havainnoista oli, että negatiivisen tarjontashokin (öljykriisi) ja sitä seuranneen taantuman oloissa palkat kasvoivat hintaodotusten mukaisesti pitkään ja edistivät siten inflaation kiihtymistä. Vielä 70-luvulla Yhdysvalloissakin ammattiliitoilla oli neuvotteluvoimaa, mikä edesauttoi palkkojen kasvua aiemman inflaation perusteella.
Delongin havainto toimii käänteisesti nykyaikana. Ammattiliittojen neuvotteluvoima palkkojen määräytymisessä on heikentynyt länsimaissa. Saksassa työmarkkinoiden joustot ja heikko järjestäytymisaste ovat aiheuttaneet sen, että keskimäärin palkat eivät ole juuri kasvaneet – ne jopa pienenivät. Suomessa kilpailukykysopimus alensi palkkojen tasoa.
[rev_slider alias=”inflaatio-03″][/rev_slider]
Kuplia syntyy
Palkankorotusten puuttuminen vaikuttaa talouteen useiden mekanismien kautta. Palkkojen kasvu lisää kulutusta. Yritysten pitää kasvattaa tuotantokapasiteettiaan. Se edellyttää uutta lainaa. Myös kotitaloudet ovat valmiimpia ottamaan suurempia asuntoluottoja, kun palkat nousevat. Kulutusvetoinen kasvu synnyttää uusia odotuksia. Tässä tilanteessa myös hinnat nousevat, kun kysyntä kasvaa ja toisaalta yritysten kustannusrakenne muuttuu palkkojen kasvaessa.
Tätä inflaation kierrettä ei euroalueella ole vielä saavutettu siinä määrin kuin aiemmin. Se on osa sopeutumisprosessia aiemmasta ylivelkaantumisesta, joka ei ole vieläkään päättynyt.
Asuntovelallinen kiittää palkkojen nollalinjasta, koska se pitää inflaation ja siten korot vielä ainakin vuoden ennätysalhaisella tasolla. Toisaalta ennätysalhainen korkopolitiikka pitää huolen siitä, että uusia kuplia on ehtinyt taas syntyä.
Jotta seuraava romahdus ei olisi niin suuri kuin edellinen, olisi kuitenkin asuntovelallisenkin kannalta hyödyllistä, jos EKP toimisi määrätietoisesti elvyttävän rahapolitiikan lopettamiseksi.