Välillä tulee tunne, että Tarja Halonen olisi yhä istuva presidentti. Viimeksi näin joku saattoi ajatella maanantaina, kun Ylen uutisankkuri totesi dramaattisella äänellä, että ”Myös presidentti Tarja Halonen on sivuutettu ulkoministeriön vakoilututkinnassa.”
Niin Ylen kuin Halosenkin mielestä on ollut ”ihmeellistä”, että presidentti, siis Tarja Halonen, on joutunut seuraamaan vakoiluskandaalin tutkintaa tiedotusvälineistä käsin.
Halosta ei ole kaivattu asian selvittelyssä. Olisiko pitänyt?
On totta, että ulkoministeriöön kohdistunut vakoilu ajoittui myös Halosen presidenttikaudelle. Tuolloin vallassa oli kuitenkin muitakin keskeisiä poliitikkoja, joita ei ole myöskään jälkikäteen asiasta erikseen informoitu.
Yksi heistä on pääministerinä toiminut Mari Kiviniemi (kesk.), joka kertoo Verkkouutisille niin ikään seuranneensa asioita lähinnä ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä sekä tiedotusvälineiden kautta.
Kiviniemi sanoo kuitenkin ymmärtävänsä Halosen närkästyksen, koska tasavallan presidentti on ollut niin kiinteässä yhteydessä ulkoministeriöön.
Niin tai näin, ulkoministeriöön kohdistunut verkkovakoilu havaittiin tämän vuoden tammikuussa, mutta sen laajuus selvisi vasta maaliskuussa. Vasta tuolloin myös keskeiset, virassa olevat ministerit informoitiin.
Tämän jälkeen hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta sekä tasavallan presidentti Sauli Niinistö halusivat varmistaa tutkintarauhan.
Ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) totesi tällä viikolla sähköpostitse STT:lle, että ”alusta asti lähdettiin siitä, että tutkinnan vielä jatkuessa asiasta kerrotaan vain niille virkamiehille, joilta edellytettiin jotain nimenomaisia toimenpiteitä.”
Presidentti Halosta ei katsottu siis tutkinnallisista syistä tarpeelliseksi erikseen informoida.
Halosen reaktiosta ei voi olla aistimatta, että kyse olisi arvovaltakysymyksestä.
Ehkä vieläkin kummallisempaa on Ylen uutisoinnista henkivä loukkaantuminen entisen tasavallan presidentin puolesta.