Euroopan unionilla on ollut 1990-luvulta alkaen merkittävä rooli Jugoslavian hajoamissotien koetteleman Länsi-Balkanin rauhan ja vakauden edistäjänä. Kun Serbia on nyt etenemässä kohti EU:n jäsenyyttä, on Joanna Hosan ja Vessela Tchernevan mielestä syytä kysyä, ovatko unionin prioriteetit kohdallaan.
Hosa ja Tcherneva toimivat varajohtajina European Council on Foreign Relations -ajatushautomossa (ECFR), joka selvitti vastikään ensi kertaa kansalaisten asenteita Serbiassa ja Ukrainassa.
– ECFR:n kyselyt osoittavat, että Serbiassa ihmiset asennoituvat unioniin voimakkaan negatiivisesti, he kertovat.
Serbialaisvastaajien selvä enemmistö katsoo EU:n olevan rikki, mutta arvostaa suuresti oman maansa poliittista johtoa ja pitää Vladimir Putinin Venäjää ja Xi Jinpingin Kiinaa keskeisimpinä liittolaisinaan. Ukrainalaisten asenteet ovat selvityksen mukaan jokseenkin päinvastaiset.
Ukrainalaisista 64 prosenttia katsoo EU-järjestelmän toimivan vähintään melko hyvin, kun Kiinan järjestelmästä tätä mieltä on vain 38 prosenttia ja Venäjän järjestelmästä 14 prosenttia ukrainalaisvastaajista.
Serbiassa sen sijaan peräti 72 prosenttia pitää Kiinan ja 64 prosenttia Venäjän järjestelmää toimivana, mutta EU:n järjestelmää vain 46 prosenttia vastaajista.
Ukrainalaisista 78 prosenttia suhtautuu EU:hun tärkeänä kumppanina tai liittolaisena, kun taas peräti 95 prosenttia serbialaisista sanoo näin Venäjästä.
– Onko reilua, että EU tarjoaa jäsenyyttä yhä länsivastaisemmalle Serbialle mutta torjuu sen Ukrainalta, jonka kansalaiset luottavat EU:hun, arvostavat sitä ja tavoittelevat tulevaisuutta paljon lähempänä länttä kuin Venäjää, he kysyvät.