Entinen Liikennevirasto Väylä kertoo saaneensa paljon yhteydenottoja aura-autoista ja niiden liikkeistä. Soittelijat ovat muun muassa ihmetelleet, miksi aura-auton saapuminen joillekin teille on viipynyt.
Väylä vastaa tiedotteessaan, että tiet on jaettu hoitoluokkiin ensisijaisesti liikennemäärien mukaan.
Hoitoluokat määrittelevät, missä kunnossa teiden on oltava talvella, tai kuinka nopeasti on ryhdyttävä toimenpiteisiin kelin muuttuessa huonommaksi lumen tai liukkauden vuoksi. Vilkkaan liikenteen päätiet aurataan ensin, joten vähäliikenteiselle tielle voi aura-auton saapumiseen kulua pidempään.
Taloudellisten- ja sitä kautta kalustoresurssien vuoksi ei pääteilläkään voida taata joka hetki aurattua pintaa, jos lunta tulee runsaasti. Urakoitsijoiden hoitolenkin läpi ajaminen saattaa kestää useamman tunnin jatkuvallakin ajolla, jolloin myös aurauksen uusimiseen menee aikaa.
Keskimäärin talvessa on erittäin huonoja kelejä muutamana päivänä. Väylän mukaan ei ole taloudellista kannattavaa mitoittaa kaluston määrää niiden mukaan. Poikkeuksellisissa lumimyräköissä laatuvaatimukset eivät täyty, vaikka urakoitsijoilla on koko kalusto käytössä.
Sade- ja lumikuurot voivat olla myös hyvin paikallisia. Silloin kuurot eivät välttämättä näy sääennusteissa tai tiesääasemien tiedoissa.
Toisinaan närkästystä herättää se, että aura jättää lumivallin jälkeensä.
Lain mukaan ”Tontinomistajan velvollisuutena on tarvittaessa poistaa jalkakäytävälle tai sen vierelle kertyneet lumivallit sekä pitää jalkakäytävän viereinen katuoja ja sadevesikouru lumettomana ja jäättömänä. Tontinomistaja vastaa myös tontille johtavan kulkutien kunnossapidosta.”
Väylä suosittaa soittamaan Tienkäyttäjälinjalle, jos ajoväylä on lumivallien vuoksi niin kapea, että autot eivät mahdu ohittamaan toisiaan, tai jos bussipysäkin kohdalle on jäänyt lumivalli, joka estää matkustajien pääsyn katoksen alle.