Turun yliopiston taloustieteen professori Matti Virén vertaa Suomen kaupungistumiskehitystä Neuvostoliiton vailla tulevaisuutta olevien kylien ja kaupunkien tyhjentämiseen.
– Sama meininki on meilläkin, hieman hellävaraisempi, mutta vähintään yhtä määrätietoinen. Tiet rapautuvat, asfaltti ”ennallistetaan” sorateiksi. Liikennerahat laitetaan raideliikenteeseen. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että syrjäseudulle ei tule pennin hyrrää, Virén kirjoittaa Uuden Suomen blogissaan.
Hän viittaa tuoreeseen ennusteeseen, jonka mukaan Suomessa on vuonna 2040 vain kolme todellista kasvukeskusta. Professorin mukaan pohdinnassa olleet liikennehankkeet eivät juurikaan paranna tilannetta.
– Raideliikenne palvelee vain ja ainoastaan Helsinki-Turku-Tampere-kolmiota ja Rukalle meneviä helsinkiläisturisteja. Ja niitä, joilla elämä on Käpylän ja Kansalaistorin välillä. Jos vielä autot/polttomoottorit kielletään, ei tarvita niitä huonokuntoisia teitäkään. Koulusta kotiin voi tietenkin kävellä tai hiihtää metsäpolkuja/latuja pitkin, mutta sudet ja karhut voivat yllättää, Matti Virén pohtii.
Hänen mukaansa palvelut ovat jo aikoja sitten karanneet suuriin kaupunkikeskuksiin.
– Kun matka synnytyssairaalaan on 300 kilometriä, niin perheen perustamisen voi aloittaa hyvillä mielin. Netistä katsoa ohjeita, mitä tehdä, jos lapsi sairastuu. Valtion virastot ovat kaikonneet (kohta) satojen kilometrien päähän, Virén toteaa.
Syrjäseutujen ”tyhjentämisestä”ei puhuta avoimesti
Virénin mukaan suomalaisten keskittäminen ”Vantaan ja Espoon pelloille” ei ole välttämättä järkevintä politiikkaa, vaikka se voikin olla julkisen talouden kannalta tehokkainta. Hän myös arvostelee tahoja, jotka vetoavat keskustelussa ilmastonmuutokseen tai julkiseen talouteen.
– Jos tarkoitus on ”tyhjentää Suomi”, eikö olisi rehellistä sanoa se suoraan, sen sijaan sanotaan, että ”ilmastonmuutos pakottaa meidät luopumaan autoista ja harvasta asutuksesta”. ”Ilmastonmuutos pakottaa meidän luopumaan metsänhoidosta ja metsäteollisuudesta”, Matti Virén luettelee.
– Julkiset menot ovat 55 prosenttia suhteessa kokonaistuotannon arvoon; on se kumma, että sillä rahamäärällä ei voida järjestää säädyllisiä julkisia palveluita kaikille suomalaisille, Virén jatkaa.