Nykypäivä-lehden järjestämässä Kuka voittaa keskiluokan luottamuksen -paneelissa keskusteltiin siitä, pyrkivätkö puolueet edelleen hankkimaan keskiluokan tukea kannatukselleen. Paneeli järjestettiin Porin SuomiAreenalla maanantaina.
– SDP:ssä on paljon sellaisia, jotka ovat menossa joitakin piiruja vasemmalle, ja sitten on pieni porukka, joka on keskustavasemmistolainen, arvioi Viestintätoimisto Kreabin toimitusjohtaja, SDP:n entinen kansanedustaja Mikael Jungner.
– Sitten on käsittääkseni yksi ainoa oikeistodemari, eli minä.
Paneelin puheenjohtaja, Nykypäivän päätoimittaja Alberto Claramunt kysyi Jungnerin letkautuksen jälkeen, lukeeko mies myös Juhana Vartiaisen oikeistodemariksi.
– Vartiainen pääsi valitettavasti karkaamaan, Jungner vastasi.
Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen entinen ylijohtaja Juhana Vartiainen valittiin kokoomuksen kansanedustajaksi oltuaan 40 vuotta SDP:ssä.
– Meillä on käytännössä kaksi luokkaa. Meillä on keskiluokka, eli työssäkäyvät, jotka pitävät huolta itsestään ja läheisistään. Sitten noin neljänneksellä suomalaisista toimeentulo on kiinni valtion tulonsiirroista. Meiltä puuttuu niin hyvässä kuin pahassa sellainen eliitti.
Politiikasta puhuttaessa Jungnerin mielestä on olennaista, että puolueet pystyvät yhdistämään kaksi asiaa:
– Puolue voi sanoa tälle 25 prosentille, että teistä pidetään huolta sen takia, että se on oikein. Ja sitten tälle 75 prosentille voi sanoa, että se on hieno juttu, että te pärjäätte, eikä siitä tarvitse tuntea syyllisyyttä.
– Olen aina innoissani, kun löytyy poliitikkoja, jotka voivat puhua yhtä aikaa tästä sosiaalisesta omastatunnosta ja samaan aikaan antaa siunauksen menestyneille.
Oikeisto-vasemmisto-jako
Kokoomuksen kansanedustaja Kai Mykkäsen mukaan puolueet pyrkivät yleensä maksimoimaan kannatuksensa puhuttelemalla eri ryhmiä.
– Kyllähän puolueet varmasti yrittävät puhutella myös niitä ryhmiä, joita puhuttelemalla ei suljeta kovin suuria potentiaalisia ryhmiä itseltä pois, Mykkänen sanoi.
Mykkäsen mukaan keskiluokan puhutteleminen on hyvin vaikeaa ja sanoma muodostuu usein ympäripyöreäksi. Lisäksi keskiluokan määrittely ei ole yksinkertaista.
– Jos taas puhuttelee hyvin selvästi jotain selkeämpää ryhmää tulonjakotaulukossa, toisessa päässä olevat henkilöt kokevat, että se poissulkee heidän etujansa.
– Kyllähän jo yksittäisenä ilmiönä tämä perussuomalaisten nousu kertoo keskiluokan pirstaloitumisesta ja asennemuutoksesta. Onko siinä kyse siitä, että keskiluokan identiteetti on muutoksessa tai hajaannuksessa verrattuna tällaisiin seesteisempiin näkemyksiin, joita se on aikaisemmin edustanut.
Paneelia juontanut Aamulehden vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen muistutti, että vasemmistoliitto nosti eduskuntavaalikampanjassaan Paavo Arhinmäen johdolla rohkeasti esille velkaelvytystä, mikä olisi vaikuttanut voimakkaasti keskiluokkaan. Muut puolueet pyrkivät puolestaan välttämään liikaa reunoille suuntautuvia mielipiteitä. Vasemmistoliiton vaihtoehtoisen talouspolitiikan esille nostamista ei kuitenkaan palkittu vaalivoitolla.
Keskustan kansanedustaja, ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Antti Kaikkonen totesi keskustan hakevan kannatusta keskeltä.
– Kyllä keskusta kutakuinkin keskellä on. Kun katsoo suomalaisten mielipiteitä erilaisista asioista, niin se on usein Gaussin käyrän tapainen, eli keskellä on enemmän porukkaa ja aivan äärilaidoilla on vähemmän porukkaa, Kaikkonen totesi
– Ehkä Paavo Arhinmäen yritys johti tähän. Sieltä ei löytynyt suuria massoja. Perinteinen oikeisto-vasemmisto -jako ei ole ainoa tapa jaotella ihmisten mielipiteitä, mutta se on kuitenkin edelleen olemassa. Aivan vasemmassa eikä oikeassa äärilaidassakaan ole kovin paljon porukkaa. Siinä suuressa poliittisessa keskustassa sen sijaan on.
Kaikkonen huomautti, että nykyään kokoomus ja SDP määrittelevät itsensä poliittisen puoluekentän keskelle.