Meneillään oleva jalkapallon MM-turnaus on kirvoittanut Venäjällä keskustelua huippu-urheilun roolista maan kulloistenkin vallanpitäjien välineenä. Venäjän politiikan johtaviin asiantuntijoihin lukeutuvan Andrei Kolesnikovin mukaan yhtäläisyydet Neuvostoliiton ja presidentti Vladimir Putinin Venäjän välillä ovat selviä.
– Perinne, jossa urheilu on eräänlaista hybridisodankäyntiä, on jatkunut saumattomana neuvostoajalta, Moskovan Carnegie-keskuksen Venäjän sisäpolitiikan tutkimusohjelmaa johtava Kolesnikov arvioi Moscow Timesin julkaisemassa kirjoituksessa.
– Ei tarvitse katsoa vuoden 2014 dopingskandaalia pitemmälle. Mikään ei ole muuttunut: voitto hinnalla millä hyvänsä, sillä voitolla on poliittinen merkitys. Kyse on pehmeästä voimasta, maakuvasta – mielikuvasta, että kansakunta on voittamaton ja että sitä hallitsee viisas johtaja.
Neuvostoliiton olympiaurheilijoille tehtiin Kolesnikovin mukaan heti toisen maailmansodan jälkeen selväksi, että neuvostoimperiumi lepää heidän saavuttamansa mitalitilin varassa. Ensimmäisen kerran Neuvostoliitto kuitenkin uskaltautui kesäolympialaisiin vasta Helsingissä 1952.
– Heidän oli oltava varmoja, ettei heidän suorituksensa tahraisi Moskovan mainetta, Kolesnikov selittää.
Talviolympialaisissa Neuvostoliiton joukkue debytoi 1956, kun neuvostojohto oli tullut vakuuttuneeksi siitä, että maan jääkiekkojoukkue voisi voittaa olympiakultaa. Niin myös tapahtui, ja siemen Kremlin tavoittelemalle mielikuvalle ”voittamattomasta punakoneesta” oli kylvetty.
Nyky-Venäjällä urheilu on Kolesnikovin mukaan yksi patriotismin opinkappaleista, ja voitokkaita urheilusaavutuksia isänmaallisessa hengessä käsittelevät elokuvat nauttivat venäläisten keskuudessa suurta suosiota. Sillä, vastaavatko niiden kuvaamat tapahtumat todellisuutta, ei useinkaan ole merkitystä.
– Vuoden 2018 MM-kisojen avulla presidentti Vladimir Putin pyrkii kenties kohentamaan Venäjän imagoa pehmeän voiman keinoin. Lännen silmissä hänen hallintonsa on kuitenkin niin myrkyttynyt, että asenteet maata kohtaan tuskin jalkapalloturnauksen myötä muuttuvat, Kolesnikov arvioi.
– Putin voi nyt korkeintaan varmistaa moitteettomat järjestelyt, logistiikan ja turvallisuuden. Hän on sitä varten toteuttanut ennennäkemättömiä ponnistuksia – melkein niin kuin neuvostojohtaja Leonid Brežnevin alaisuudessa järjestetyissä Moskovan kesäolympialaisissa 1980. Kysehän on valtiollisesti merkittävästä asiasta.
Tšekkoslovakian miehityksen revanssi
Prahan keväänä tunnettu poliittisen suojasään jakso Tšekkoslovakiassa päättyi elokuussa 1968 Neuvostoliiton johtamaan sotilaalliseen miehitykseen. Vapauden unelman murskautuminen neuvostopanssarien telaketjujen alle heijastui seuraavina vuosina myös urheiluareenoilla.
Prahassa 1971 pelatussa tenniksen Davis Cup -ottelussa Tšekkoslovakian Jan Kodes sai vastaansa Aleksandr Metrevelin tšekkien arkkivihollisenaan pitämästä Neuvostoliitosta.
– Tšekkoslovakian urheilijoille ja valmentajille jokainen kilpailu neuvostourheilijoita vastaan merkitsi tuolloin eräänlaista vastarintaa Varsovan liiton joukkojen kolme vuotta aiemmin toteuttamaa Prahan valtausta vastaan. Jokaista tappiota tai voittoa pidettiin sotilaallisena tappiona tai voittona, Kolesnikov luonnehtii.
– Neuvostoliittoa edustanut Aleksandr Metreveli on myöhemmin muistellut, ettei kyennyt ymmärtämään, miksi hänet asetettiin vastaamaan neuvostopanssareista. Hän kuitenkin voitti – silläkin kertaa – mutta katsomo Prahassa pysyi kuolemanhiljaisena. Kodesille kyse oli tragediasta: hän ei ollut pettänyt vain itseään, vaan myös miehitetyn maansa.
Tennis oli Kolesnikovin mukaan kuitenkin symboliselta merkitykseltään sivuosassa. Tärkeämpiä viestejä lähetettiin jääkiekkokaukalossa.
– Erityisen tärkeä symbolinen merkitys oli kiekolla, jonka tšekkipuolustaja Jan Suchy laukaisi Tukholmassa 1969 Neuvostoliittoa vastaan pelatun jääkiekon MM-ottelun 33. minuutilla. Se oli avauslaukaus – poliittisessa mielessä varoituslaukaus – miehittäjien maaliin. 1-0.