Valtio-opin professori Elina Kestilä-Kekkonen kirjoittaa Nykypäivässä otsikolla Ajatuksia pajoista. Hän palauttaa mieleen kesäkuun tapauksen, jossa Suomen Perusta -ajatuspajan Totuus kiihottaa -pamfletin julkaisu keskeytettiin sen väitettyjen naisvihamielisten tekstien takia.
– Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho katsoi, että teos sisältää kirjoittaja Jukka Hankamäen omia näkemyksiä, ei ajatuspajan tai puolueen kannanottoja, Elina Kestilä-Kekkonen toteaa.
Hänen mukaansa poliittisten ajatuspajojen kohdalla on hahmottumatonta, mikä on puolueiden vastuu niissä haudotuista ajatuksista. Kuka kantaa mainetappiot?
– Ajatuspajojen tekemä tutkimus- tai selvitystyö on usein akateemista tutkimusta kevyempää. Tämä mahdollistaa nopean reagoinnin ajankohtaisiin ilmiöihin ja raporttien ketterän julkaisemisen, mutta samalla uusin kansainvälinen tutkimus ja teorian tuoma laajempi kehys lukujen takana jää sivuosaan. Tutkimuksen ja päätöksenteon välillä on ikuinen juopa: puntaroitu tieteellinen analyysi vaatii aikaa, mutta poliittisen päätöksenteon sykli on nopeampi, Kestilä-Kekkonen erittelee.
– Tieteen eettisyyteen kuuluu sen avoimuus: mahdollisimman monella tulisi olla pääsy tutkimustuloksiin ja jopa aineistoon. Tilaustutkimuksissa liikutaan aina tämän periaatteen rajamailla, sillä tilaaja asettaa usein vaatimuksia tulosten ja aineiston omistus- ja julkaisuoikeuteen liittyen.
– Näkökulman rajaamista voidaan tehdä jo ennen tutkimuksen aloittamista: Keneltä tutkimus tilataan? Mitä tutkitaan ja kuinka tarkkaan aihe määritellään?
Professorin mukaan tilaajalla on merkittävästi valtaa näihin kahteen seikkaan. Siksi hän sanoo tuntuvan erikoiselta, että esimerkiksi Hankamäen pamfletin ajatukset tulivat sittenkin sekä puolueelle että ajatuspajalle yllätyksenä.
– Eräs yritysjohdossa työskentelevä tuttuni vertasi Hankamäen pamfletin aikaansaamaa kohua liiketoiminnan lainalaisuuksiin. Vaikka tietyn brändin alla olisi monia eri toimijoita, kaikki mitä brändin nimeen yhdistyy, on lopulta yrityksen vastuulla ja asiakkaat äänestävät euroillaan, Kestilä-Kekkonen kertoo.
– Siksi myös äänestäjien voi olla vaikea tehdä erottelua puolueen, ajatuspajan ja tilaustutkimuksen kirjoittaneen tutkijan näkemysten välillä.
Poliittisten ajatuspajojen suhde puolueeseen on Elina Kestilä-Kekkosen mukaan jo niiden rahoituksenkin vuoksi tiivis.
– Käytännössä opetus- ja kulttuuriministeriön avustukset on varattu poliittisia puolueita lähellä oleville ajatuspajoille. Siksi ajatuspajojen on myös hyvin vaikea puhua vain omalla äänellään.