Radiologian erikoislääkäri Riitta Korpisaari kertoo Helsingin Sanomien mielipidepalstalla hakeutuneensa sunnuntai-iltana helsinkiläisen sairaalan päivystykseen kaksi päivää jatkuneen kovan päänsäryn vuoksi, johon särkylääkkeet auttoivat vain hetkellisesti.
Vaikka lääkäri-potilas kertoi, että hänen tuntemansa neurologin mielestä aivoverenvuoto tulisi poissulkea, hoitaja kirjasi hänet sisätautien päivystykseen tulosyyllä kuume ja päänsärky. Kukaan hoitajista ei tullut tervehtimään, esittäytymään eikä tarkistamaan potilaan tulosyytä.
Sermin takana viereisellä sängyllä makasi vanha huonokuntoinen nainen, joka hiljaisella äänellä valitti kylmyyttä, janoa ja pissahätää. Kun tätä oli jatkunut yli 20 minuuttia, potilaana ollut lääkäri meni etsimään hoitajaa. Viereisessä huoneessa istui neljä hoitajaa ringissä.
”Sanoin, että vanhalla rouvalla on pissahätä, jano ja kylmäkin. Vanhempi hoitaja ryntäsi pystyyn ja lähes huusi: Älä tule meitä tänne ohjeistamaan! Me hoidetaan se rouva! Sen takia siinä on se sermikin. Ja sinun pitäisi olla terveyskeskuspäivystyksen puolella”, lääkäri-potilas kertoo.
Hän vastasi tulleensa sisätautien päivystykseen sen vuoksi, että aivoverenvuoto suljettaisiin pois. Siitä hoitajat eivät olleet kuulleet mitään. Hän päätyi lopulta Meilahden sairaalaan viruksen aiheuttaman aivokalvontulehduksen hoitoon.
Hän sanoo ihmettelevänsä kokemaansa ja näkemäänsä potilaiden kohtelua hoitajien taholta.
”Jos minä perusterveenä keski-ikäisenä lääkärinä tunsin turvattomuutta ja arvottomuutta, mitä tuntee monisairas puolustuskyvytön vanhus? Missä olivat sinä iltana empatia, inhimillisyys ja ihmisenä ihmiselle oleminen? Toivottavasti vain hetkellisesti kadoksissa”, Korpisaari kirjoittaa.
Päivystykseen ilmestynyt ovimiehiä
Yksityissairaalassa työskentelevä anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri Sari Hannukainen kirjoittaa Potilaan Lääkärilehdessä, että nykyajan päivystykseen on ilmestynyt ovimiehiä, jotka seulovat tarkoin, kenellä on oikeus astua tuohon pyhättöön sisään.
”Meidän upeassa tehoyhteiskunnassamme sote-uudistuksen ja hienojen sairaalahankkeiden keskellä törmään yhä useammin pieneen ihmispoloon, joka harhailee paikasta toiseen yrittäessään saada apua. Kyse on niin simppelistä asiasta kuin avuntarpeesta ja siitä, että muistaakseni meillä on järjestelmä, jonka tarkoitus on viime kädessä auttaa ihmisiä hädässä”, Hannukainen kirjoittaa.
Hänen mukaansa saadakseen apua tuskaansa on pystyttävä todistamaan vedenpitävästi olevansa sairas. Mikään tunne tai luulo siitä, että kaikki ei itsellä tai läheisellä ole hyvin, ei todellakaan ole riittävä. On esitettävä tiukkaa faktaa ja todistusaineistoa tiskiin.
”Välillä kuulee huhupuheita kerrottavan, että joku olisi onnistunut läpäisemään tiukan seulan ja tavoittamaan lääkärin, mutta silloinkin vain kuullakseen, että hänen vaivansa ei varsinaisesti kuulu juuri tämän lääkärin hoidettavaksi.
Hannukainen ihmettelee, mihin on hävinnyt lääkäri, joka kuuntelee ja tutkii potilaansa kokonaisuutena ja mihin on hävinnyt hoitaja, joka hoitaa potilasta, eikä keskity tietokoneeseen.
”On hohdokkaampaa klikkailla tietokoneelle oirelöydöksiä sen sijaan, että tarttuisi potilasta kädestä ja kuuntelisi mikä häntä todella vaivaa, ja luonnollisesti huippuunsa koulutettu erikoislääkäri ei voi paneutua potilaan ikävän sekavaan ja monialaiseen ongelmatiikkaan.
Hän toteaa, että kaikki eivät jaksa iskeä nyrkkiä raivokkaasti vastaanottoaulan tiskiin hoitoa vaatiessaan ja kysyy, onko kyynärpäätekniikka se keino, jolla hoitoa saadaan.