Venäläisessä kansankulttuurissa vaalitaan amerikkalaisprofessori Michael Kimmagen mukaan ortodoksisesta uskosta peräisin olevaa pyhän hullun eli Jumalan hullun (ven. jurodivij) hahmoa.
– Pyhä hullu puhuu totta, vaikka se saattaa muiden korvissa kuulostaa hölynpölyltä. Pyhä hullu kompuroi läpi elämän ja kokee onnistumisia, jotka ovat epäonnistumisia, ja epäonnistumisia, jotka ovat onnistumisia. Pyhät hullut voivat olla myös profeettoja, Kimmage kirjoittaa Foreign Affairs -lehdessä.
Kimmage on historian professori ja German Marshall Fundin vieraileva tutkija, joka on aiemmin työskennellyt muun muassa Yhdysvaltain ulkoministeriössä Venäjään ja Ukrainaan liittyvissä tehtävissä.
Neuvostoliiton viimeinen johtaja, 91-vuotiaana 30. elokuuta kuollut Mihail Gorbatšov, on hänen mukaansa mahdollista nähdä eräänlaisena pyhänä hulluna.
– Hän ei ollut sopusoinnussa sen neuvostoyhteiskunnan kanssa, johon hän oli vuonna 1931 syntynyt, nimenomaan koska hän oli niin vilpittömästi neuvostoliittolainen – eikä edes Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991 milloinkaan lakannut sitä olemasta, Kimmage toteaa.
Gorbatšov nosti hänen mukaansa esiin sen tärkeän kansainvälistä politiikkaa erityisesti ydinaseiden aikakaudella koskevan totuuden, että huolta on kannettava koko ihmiskunnan tulevaisuudesta eikä vain oman kansakunnan menestyksestä. Gorbatšovin suurin onnistuminen – Neuvostoliiton uudistaminen – puolestaan osoittautui hänen suurimmaksi epäonnistumisekseen, kun uudistuspolitiikka johti rauhanomaisiin vallankumouksiin eri puolilla neuvostoimperiumia ja lopulta Neuvostoliiton katoamiseen kartalta.
Profeetta Gorbatšov ei ollut, Kimmage muistuttaa. Hän ei aavistanut Neuvostoliiton hajoamista eikä 1990-luvun hajanaista Eurooppaa, joka oli puoliksi Euroopan unionissa ja puoliksi sen ulkopuolella, puoliksi Natossa ja puoliksi sen ulkopuolella. Myöskään Vladimir Putinin nousua hän ei osannut ennakoida.
Liian kunniallinen ja neuvostoliittolainen
Mihail Gorbatšovia ei pidä Kimmagen mukaan syyttää siitä, mitä Putinin Venäjä tekee nyt Ukrainassa. Jos hän olisi toiminut toisin, Ukrainan maaperällä ei kenties kuitenkaan käytäisi nyt sotaa.
– Gorbatšov saattoi olla epäjohdonmukainen arvostellessaan julkisesti Putinia, josta hän ei pitänyt, mutta näitä sotia hän ei olisi käynyt. Gorbatšoville lankeaa kuitenkin osavastuu olosuhteista, jotka ovat luoneet edellytykset Putinin sodille sekä Venäjän ja lännen suhteiden katastrofaaliselle tilalle, Kimmage sanoo.
– Gorbatšovin taitamattomuus valtiomiehenä loi valtavan tyhjiön Itä- ja Keski-Eurooppaan. Hänellä ei ollut kestävää visiota tästä strategisesti tärkeästä alueesta. Hän oli liian kunniallinen pitääkseen sen Moskovan peukalon alla ja liian neuvostoliittolainen neuvotellakseen jonkinlaisesta muusta järjestelystä, joten hän yksinkertaisesti ajautui tästä seuranneen sekasorron pyörteisiin, professori toteaa.
Hänen mukaansa Gorbatšov jätti jälkeensä tyhjiön, joka on aiheuttanut ongelmia sekä Venäjälle että lännelle. Putin katsoo, että se, minkä Venäjä on Neuvostoliiton hajotessa menettänyt, on saatava takaisin – tarvittaessa sotilaallisin voimin.
– Nato ja EU täyttivät suuren osan tuosta tyhjiöstä. Ne eivät kuitenkaan täyttäneet sitä kokonaan, ja välitilassa on kehittynyt uusi kylmä sota, hän kiteyttää.
