Sukupuolten palkkaero tarkoittaa miesten ja naisten välistä keskimääräistä tuntipalkkaeroa. Suomessa sukupuolten palkkaero on vuoden 2016 Eurostat-tilastojen mukaan 17,4 prosenttia. Keskimääräinen sukupuolten palkkaero EU:ssa on 16,2 prosenttia.
Sukupuolten kokonaistuloja vertailtaessa ero Suomessa on vuoden 2014 Eurostat-tilastojen perusteella 24,1 prosenttia. EU:n tasolla kokonaistulojen keskimääräinen ero on 39,6 prosenttia. Sukupuolten kokonaistulojen välinen ero tarkoittaa naisten ja miesten välistä keskimääräistä vuosituloeroa.
Sukupuolten palkkaeroon on komission mukaan useita syitä.
Johto- ja esimiestehtävät ovat laajalti miesten hallinnassa. Jokaisella alalla miehet saavat useammin ylennyksiä kuin naiset ja tästä johtuen suurempaa palkkaa. Tämä suuntaus käy ilmi etenkin johtoportaassa, jossa toimitusjohtajista vain kuusi prosenttia on naisia.
Naiset huolehtivat tärkeistä palkattomista tehtävistä, kuten kotitaloustöistä sekä lasten ja sukulaisten hoidosta, merkittävästi enemmän kuin miehet. Työssäkäyvät miehet kuluttavat viikossa yhdeksän tuntia palkattomiin hoitotehtäviin ja kotitaloustöihin, kun taas naiset käyttävät 22 tuntia. Tämä tarkoittaa lähes neljää tuntia päivässä.
Työmarkkinoihin vaikuttaa se tosiasia, että useampi kuin yksi kolmesta naisesta vaihtaa osa-aikaiseen työhön, mutta miehistä ainoastaan yksi kymmenestä tekee saman.
Naiset viettävät miehiä useammin pitkiä ajanjaksoja poissa työmarkkinoilta useammin kuin miehet. Urakatkokset vaikuttavat tuntipalkkaan ja samalla myös tuleviin ansioihin ja eläkkeisiin.
Eriytyminen koulutuksessa ja työmarkkinoilla tarkoittaa sitä, että joillain aloilla ja tietyissä ammateissa naiset ovat yleensä yliedustettuina. Joissain maissa tyypilliset naisten ammatit, kuten opettaminen tai myyntityö, ovat alhaisemmin palkattuja kuin tyypilliset miesten ammatit, vaikka työtehtäviin edellytetään samanlaista kokemusta ja koulutusta.
Myös laiton palkkasyrjintä on komission mukaan edelleen osasyy sukupuolten väliseen palkkaeroon.