Mielenterveyskuntoutujien asumisen tukea tulisi kehittää nykyistä joustavammiksi yksilöllisten tarpeiden ja vaihtuvien tilanteiden mukaisesti, todetaan maanantaina julkaistussa selvityksessä.
Ympäristöministeriön tilaamassa selvityksessä tarkastellaan mielenterveyskuntoutujien asumisen tilannetta ja asumisratkaisuja seitsemässä maassa: Ruotsissa, Tanskassa, Hollannissa, Italiassa, Australiassa, Isossa-Britanniassa ja Uudessa-Seelannissa. Lisäksi pohditaan ratkaisujen soveltuvuutta Suomeen.
Osassa maista asuminen on osa valtion psykiatrista hoitojärjestelmää ja osassa kuntien sosiaalitoimen vastuulla. Yhteistä on psykiatrisen laitoshoitojärjestelmän purkaminen ja toisaalta pyrkimys luoda kevyempiä ja itsenäisen asumisen mahdollistavia asumisratkaisuja.
Valtaosa Suomen mielenterveyskuntoutujista asuu tavallisissa asunnoissa. Osa heistä saa asumiseensa ja arkeensa riittämättömästi tukea.
Osa mielenterveyskuntoutujista taas asuu asumispalveluyksiköissä, joista kaikki eivät täytä mielenterveyskuntoutujille asetettuja laatusuosituksia tai joissa tuki on asukkaiden tarpeisiin nähden liian raskasta.
Mielenterveyskuntoutujat ovat hyvin heterogeeninen ryhmä, jonka asumisen tarpeet vaihtelevat muun muassa iän, elämäntilanteen ja sairauden mukaan.
Monissa maissa on helposti saatavilla kotiin vietävää tukea. Valikoima on suunniteltu asiakaskohtaisesti, ja tukea myös tavalliseen asuntoon on saatavissa vuorokauden ympäri. Tukea voidaan antaa muun muassa asunnon siisteyden ylläpidossa, maksuista huolehtimisessa, henkilökohtaisen hygienian hoidossa sekä ruokahuoltoon liittyvissä asioissa. Tällaisten tukipalvelujen laajentamiseen on selvityksen mukaan Suomessa tarvetta.
Selvitys on osa mielenterveyskuntoutujien asumisen kehittämishanketta, jonka ympäristöministeriö toteuttaa vuosina 2012−2015 yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Hankkeen tavoitteena on parantaa mielenterveyskuntoutujien asumista ja lisätä sen järjestämisen suunnitelmallisuutta kunnissa, jotka vastaavat asumispalvelujen tuottamisesta.