Suurimmillaan riski on heti sairaala- tai lääkehoidon aloittamisen jälkeen, mutta eron mahdollisuus on koholla vielä kahden vuoden jälkeen.
– Mielenterveysongelmien hoidossa olisikin tärkeää paneutua läheisiin ihmissuhteisiin, todetaan Helsingin yliopiston tuoreessa tutkimuksessa.
Tutkimuksessa seurattiin rekisteriaineistojen avulla lähes 100[nbsp]000 suomalaista avioparia kuuden vuoden ajan. Tutkijat analysoivat miten vaimon ja miehen mielenterveyslääkkeiden ostot ja psykiatriset sairaalajaksot olivat yhteydessä pariskunnan eroriskiin.
Miehen mielenterveysongelmat suurensivat eroriskin yli kaksinkertaiseksi ja vaimon lähes kaksinkertaiseksi verrattuna niihin pareihin, joissa kummallakaan puolisolla ei havaittu sairaalahoitoja tai lääkeostoja.
– Jos kummallakin puolisolla oli seuranta-aikana mielenterveysongelmia, eroriski nousi kolminkertaiseksi, kertoo tohtorikoulutettava Niina Metsä-Simola Helsingin yliopistosta.
Suurimmillaan avioeron riski oli välittömästi sairaalajakson alkamisen tai ensimmäisen lääkeoston jälkeen.
– Tämä todennäköisesti heijastaa lähinnä avioeroprosessin yhteydessä ilmeneviä mielenterveyden muutoksia. Avioeroriski kuitenkin säilyy korkeana vielä yli kaksi vuotta myöhemmin, Metsä-Simola sanoo.
Taloudellisilla tekijöillä ei juuri merkitystä
Sosiaaliset ja taloudelliset tekijät, kuten tulotaso ja kotona asuvat lapset, eivät juurikaan vaikuttaneet mielenterveysongelmien ja avioeroriskin väliseen yhteyteen.
Mielenterveysongelmat eivät siis näyttäisi johtavan kohonneeseen eroriskiin taloudellisen huono-osaisuuden takia.
– Todennäköisempää on, että mielenterveyden ongelmat aiheuttavat parisuhteeseen rasitusta, joka pitkittyessään lisää eron todennäköisyyttä. Mielenterveyshäiriöiden hoidossa olisikin tärkeää paneutua myös hoidettavan yksilön läheisiin ihmissuhteisiin, Metsä-Simola sanoo.
Naimisissa olevien mielenterveys on jo aiemmin havaittu eronneita paremmaksi useilla eri mittareilla.
Tutkimus on julkaistu Social Psychiatry and Psychiatric Epidemiology –lehdessä.