– Me tiedämme, että Suomi on väkivaltainen maa ja väkivalta on erityisesti miesten kohtaama ongelma niin väkivallan tekijöinä, kuin uhreinakin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö meidän pidä tehdä täysin voimin työtä naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi. Ilmiön, josta saamme häpeällistä huomiota myös kansainvälisesti, Kari Uotila sanoo.
Uotila puhui asiasta tiistaina Espoossa järjestetyssä Miehet Linjoilla -20 vuotta miestyötä juhlaseminaarissa.
– Valtiolla on kolmannen sektorin lisäksi tärkeä rooli väkivallan vähentämisessä. Pitäisikin laatia määrätietoinen väkivallan vähentämisen ohjelma.
Vuonna 2006 lääkärin hoitoa tarvittiin noin 40 000 väkivaltatapauksessa. Väkivallan aiheuttamia vammoja hoidettiin yhteensä arviolta 13 000 hoitopäivää. Kansallisen uhritutkimuksen mukaan vuonna 2006 väkivaltarikoksista aiheutui sairauspoissaoloja vajaat 700 000 työpäivää.
– Paljon puhutun kestävyysvajeen hoitaminen olisi helpompaa, mikäli edes osa näistä menetyksistä saataisiin poistettua.
Uotila nosti puheessaan esille väkivallan sukupuolittuneisuuden.
– Väkivallalla on monenlaisia sukupuolittuneita ilmiöitä. Tilastojen valossa miehet ovat ylivoimaisia ykkösiä niin väkivallan kokijoina kuin tekijöinäkin. Tyypillisesti miehet kokevat väkivaltaa kadulla nakkikioskin jonossa ja naiset taas kotona neljän seinän sisällä puolisonsa lyöminä.
– Väkivaltaa vähennettäessä onkin ensisijaisena lähtökohtana oltava tasa-arvon edistäminen. Yhteiskuntamme epätasa-arvoisten rakenteiden ymmärtäminen auttaa meitä ymmärtämään väkivallan syitä ja sitä, miksi väkivalta on sukupuolittunutta. Väkivallan vähentäminen ja tasa-arvon lisääminen kulkevat siis käsi kädessä.